Paluu arkeen

Kahden viikon kesäloma päättyi ja palasimme Vaken kanssa takaisin Kuopioon. Vaken paluukyydissä oli hieman järjestelemistä, mutta loppujen lopuksi kyyti löytyi tiistaille 18.7. Tiistai-iltana Vake siis palasi kotiin. Heti seuraavana aamuna heräsin itse vähän flunssaisena, joten ensimmäiset päivät loman jälkeen otettiin kevyesti. Pari kevyempää päivää kotiinpaluun sekä edellisen viikon treenirupeaman jälkeen olivat varmasti ihan paikallaan Vakellekin.

Keskiviikkona 19.7. käytiin pieni käyntimaasto jalkaisin liikkuvan turvamiehen kanssa. Kiersimme siirtolapuutarhan lenkin ja kävimme rannassa hieman kahlaamassa, ja lopuksi keventelin kentällä noin vartin ajan. Vake käveli maastossa tosi letkeällä askeleella, ja myös ravi kentällä tuntui mukavan sujuvalta ja irtonaiselta. Tyytyväisenä totesin, että ehkä Artsin kurssin hyödyt alkoivat nyt realisoitua Vaken liikkumisessa.

Myös torstaina 20.7. oli Aleksei jalkamiehenä mukana ja taas käytiin kevyesti maastossa, kun en oikein jaksanut itseäni rasittaa. Nyt kävimme teitä pitkin toisella suunnalla kuin edellispäivänä, ja ravattiin myös sen verran kuin lenkkiseura jaksoi mukana juosta. Vake ravaa maastossa oikein sujuvasti eteenpäin jos vaan joku juoksee edellä, mutta heti kun pitäisi mennä itse edeltä alkaa jumittaminen. Harjoittelimme kuitenkin hieman myös yksin menemistä, sillä otin pieniä, noin 100-200 metrin laukkapätkiä jättäen turvamiehen matkasta. Kyllä Vake lähti yksin laukalle ja laukkasi ihan kiltisti aina parin mutkan taakse, mutta selvästi se jännittyi heti "yksin" jäädessään ja sitä piti hieman työntää eteenpäin. Tulipa kuitenkin hyvää harjoitusta yksinmaastoiluun edes pieninä pätkinä.

Perjantaina 21.7. tarkoituksenani oli liikuttaa Vake vain nopeasti ja kevyesti sileällä ennen seuraavan päivän estevalmennusta. Tällä kertaa Vake oli kuitenkin kovin jännittynyt ja valpas, ja en sitten tietenkään halunnut lopettaa ennen kuin poni alkoi edes vähän rentoutua. Olimme kentällä yksin, mikä tuntui nimenomaan olevan se Vaken jännityksen aiheuttaja. Itse en ollut vielä ihan parhaassa terässä tehokkaaseen työskentelyyn, ja loppujen lopuksi kentällä hinkkaaminen taisi olla aika epätarkoituksenmukaista. Hyvää ja rentoa yhteistyötä ei oikein löytynyt, mutta sentään lopulta Vake keskittyi töihin edes vähän paremmin ympäristön pälyilyn sijaan, joten päivän ainoa tavoite saavutettiin ainakin puoliksi.