Juuri kun Vakella oli ollut tarkoituksella muutama aivan kevyt päivä, sairastuin itse ja treenit jäivät väliin. Sunnuntaina 13.8. ja maanantaina 14.8. Vake sai onneksi liikuntaa Sannan ratsastaessa sillä, mutta tiistaina tuli täysvapaa eli tarhassamöllötyspäivä. Keskiviikkona pääsin onneksi jo itse tallille, mutta jouduin ottamaan koko loppuviikon vielä kevyesti oman kunnon vuoksi.
Keskiviikkona 16.8. Vake siis pääsi kävelylle ja minä istumaan sen selässä itseäni rasittamatta. Teimmekin tunnin mittaisen kävelyn, johon sisältyi siirtolapuutarhan lenkki. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin Vaken kanssa näin "kaukana" ja autotietäkin pitkin lenkillä ratsain ja ihan yksin. Taluttaen on tietenkin käyty vaikka missä ja kuinka paljon, ja toisen hevosen perässä Vakella voi ratsastaa vaikka keskelle toria. Yksin maastoilu ilman edellä kulkevaa hevosta tai ihmistä on vaatinut Vakelta totuttelua, mutta edistysaskeleita on rauhalliseen tahtiin otettu. Ensin on tehty tallin pihasta lähtevän verryttelylenkin ratsastaminen yksin jokapäiväiseksi asiaksi sekä käyty ilman hevosseuraa pitkiäkin talutuslenkkejä, mikä onkin aina sujunut rennosti ja täysin ongelmitta. Nyt sitten vihdoin laajennettiin yksin ratsastettavaa aluetta tutuksi käyneeseen siirtolapuutarhan lenkkiin. Hyvin ja rennosti kierros Vakelta sujuikin. Kiirettä ei ole asian kanssa pidetty, mutta näin on ihan vaivihkaa päästy yksin maastossa käymisen osalta eteenpäin.
Sekä torstaina 17.8. että perjantaina 18.8. ratsastin reilut verryttelyn metsän puolella, mutta nyt vain lähilenkkiä kiertäen ja otin mukaan myös ravia ja laukkaa. Lisäksi pyörähdimme hieman kentällä molempina päivinä. Torstaina Vake tuntui kentällä ravatessa ja laukatessa tosi hyvältä ja kevyen ryhdikkäältä, ja olikin tosi harmi, että en ollut riittävässä ratsastuskunnossa vaan jouduin tyytymään vain ihan pieniin maistiaisiin. Laukkaaminen tuntui kovin rankalta itselleni, mutta Vake kyllä laukkasi tosi napakasti ja pyöristyen etenkin vasemmalle. Harmi, ettei tosiaan oma vointi sallinut nyt mennä laukkaa enempää! Ravissakin Vake oli ihanan kevyt ja kantoi itseään, eikä minun tosiaankaan tarvinnut paljon selässä tehdä, mikä oli toki tavoitekin. Perjantaina Vake ei ollut enää aivan yhtä hyvä vaan vähän etupainoisemman oloinen, ja tällöin toki oli myös häiriötekijänä ravit naapurissa. Aika hyvin Vake onneksi sietää töyrään takana ohi hujahtavia valjakoita, eikä pahemmin niistä jännittynyt tälläkään kertaa vaikka menoa ja meininkiä riitti aivan korvanjuuressa. Etenkin kun kentälle tuli toinen ratsukko seuraksi oli Vake hyvinkin rento ja keskittynyt.
Lauantaina 19.8. ja sunnuntaina 20.8. toistin vielä saman kaavan, eli ensin kunnon verryttelylle maastoon ja sitten vähän aikaa kentällä. Lauantaina olimme suunnilleen 20 minuuttia maastossa ja 40 minuuttia kentällä, sunnuntaina puolestaan 40 minuuttia maastossa (jälleen siirtolapuutarhan lenkki) sekä 20 minuuttia kentällä. Lauantaina sain Vaken ratsastettua käynnissä oikein hyväksi ja pehmeäksi sulkutaivutuksilla, ja se teki myös hyviä laukannostoja jumittamatta. Ehkäpä kevyemmän puoleinen viikko teki Vakellekin vain hyvää. Sopivaan saumaan sattui tämä leppoisampi jakso myös siltä osin, että Vake oli jo melko paksussa karvassa vaikka lämpötilat pyörivät vielä varsin kesäisissä lukemissa. Hien pintaan saamiseen ei siis kovin montaa ravikierrosta tarvittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti