Tehojumppaa

Keskiviikkona 17.5. ohjelmassa oli kolmen ratsukon koulutunti, joka ratsastettiin maneesissa. Nyt jouduimmekin Vaken kanssa ihan tosissaan hommiin! Tunti alkoi jumppailemalla ravissa loivilla avo- ja sulkutaivutuksilla. Toisella pitkällä sivulla pyydettiin aluksi hieman etuosaa sisään, ja puolivälissä vaihdettiin takaosa sisään, samalla oikealle taivuttaen. Takaosan siirto oli meille helpompaa, kun taas etuosaa sisään tuodessa meinasi koko hevonen puskea mukana. Ope kannusti ratsastamaan rohkeasti oikeaa pohjetta läpi ja johtamaan oikeaa kättä oikealle, ei kaulan yli vasemmalle. Vaikka ei "avotaivutuksesta" aivan valmista tullutkaan, niin tehtävä oli hyvää jumppaa Vakelle. Kummasti se alkoi ravissa kulkea paremmin, kun joutui ottamaan sivuttaisliikkeissä takajalkoja töihin. Ei mitään helppoa hommaa, mutta tehokasta, joten onneksi ope laittoi menemään vähän mukavuusalueen ulkopuolelle.

Samantyyppistä tehtävää ratsastettiin vasemmassa kierroksessa keskiympyrällä, jossa takaosaa väistätettiin ravissa vuoroin sisään, vuoroin ulos ja väliin tuli aina neljännesympyrä suoraan ravaten. Asetus ja taivutus tulivat samaan suuntaan kuin mihin takaosa siirtyi, joten takaosan väistäessä ulos liike oli ikään kuin vastataivutusta ja sellaisena meille erinomainen liike ulkolavan suoristamiseksi. Vakea piti patistella ravaamaan aktiivisesti myös poikituksen aikana, ja sitten se esittikin oikein asiallisia askeleita niin väistöissä kuin suoraan ravatenkin. Piti vain muistaa pyytää tarpeeksi eikä jäädä itse uneksimaan, ja niin poni tuli kuulolle. Helppoa tämä ei Vakelle varmasti ollut, mutta hyvin se teki.

Oikeassa laukassa ratsastettiin toisella pitkällä sivulla avotaivutusta uran sisäpuolella. Ohjeet olivat samat kuin raviavossa, eli rohkeasti oikea käsi johtamaan ja oikea pohje pitämään poni halutulla reitillä. Aluksi oli suorastaan toivotonta, mutta lopulta sain kuin sainkin etuosan siirtymään halutulla tavalla sisään, ja tunsin, kuinka Vake oli hetken aikaa sisä- ja ulkopohkeen välissä yrittämättä puskea siitä karkuun kumpaankaan suuntaan. Pyöreys jäi liikkeestä vielä uupumaan, mutta oli jo voitto saada Vake korrektisti kolmelle uralle.

Vasemmassa laukassa mentiin keskiympyrällä, jossa haettiin vaihdellen myötä- ja vasta-asetusta. Meitä auttoi taas kovasti se, että kaikki ratsukot laukkasivat samalla ympyrällä ja Vake siis seurasi nätisti edellä menevää ratsukkoa. Niinpä sain ulkolavan haltuun ja laukan sujumaan napakasti eteenpäin kohti tuntumaa, ja siitähän se alkoi pyöreämpi muotokin löytyä. Sain olla tarkkana, jotta Vake laukkasi koko ajan tarpeeksi eikä päässyt hiipumaan, ja jotta oma keskivartaloni pysyi jämptinä eikä istunta lösähtänyt. Näin sieltä sitten irtosikin HYVIÄ laukkapätkiä pyöreänä ja eteen pyrkien.

Tunti oli tosi tehokas, ja saatiin oikein hyviä asioita aikaan. Ope vinkkasi, että samanlaisia tehtäviä kannattaa Vaken kanssa tehdä paljon muutenkin. Itsenäisesti ratsastaessa en vaan valitettavasti saa samalla tavalla tsempattua meitä mukavuuskynnyksen yli ja usko loppuu helposti kesken ilman open ohjeita. Pitää kuitenkin muistaa, että jos ei pyydä niin ei myöskään saa, eli jos en itse ratsasta tosissani ja ajatuksen kanssa niin eihän se Vakekaan sitten mene kunnolla.