Toukokuu toi mukanaan viimein sulan ja ratsastuskuntoon kuivuneen kentän, joten pääsimme pois maneesista ja ulos auringonpaisteeseen. Maanantaina 1.5. ratsastin illalla kentällä, missä Vake liikkuikin mukavan reippaasti ja ryhdikkäästi. Aivan kuin se olisi kasvanut viisi senttiä korkeutta sen myötä kun siirryttiin ulos. Aika mukavasti siis sujui ratsastus ja kerrankin syntyi tunne, että en puskenut istunnalla ollenkaan. Vasta kun puskeminen loppuu niin huomaa, kuinka sitä yleensä tuleekin tiedostamatta tuupattua istunnalla eteenpäin...
Keskiviikkona 3.5. vuorossa olivat puolestaan ensimmäiset hypyt ulkona. Koska olimme olleet juuri viikonloppuna kaksipäiväisissä estevalmennuksissa, ei tässä välissä ollut syytä hypätä paljon, mutta piti kuitenkin päästä ottamaan muutamat hypyt isolla kisakentällä ennen lauantain kisoja. Ope tuli siis keskiviikkoiltana ohjaamaan meille muutamat harjoitushypyt. Vake toden totta oli reipas! Valtavan suurella kentällä laukatessa se oli oikein skarppina koko ajan, ja eteen ei todellakaan tarvinnut käskeä. Pikemminkin sain alkaa jo pidellä, varsinkin aina estettä kohti mennessä, jottei vauhti kiihtynyt. Vake siis oikein imi esteille, mikä oli hyvä. Itse en vaan ihan saman tien päässyt kiinni uuteen rytmiin, kun hyppääminen olikin niin erilaista kuin maneesissa. Enhän minä ole tottunut tekemään pidätteitä! Innostuksissaan Vake pyrki myös painamaan jonkin verran nenää alas, joten jouduin keskittymään keulan nostamiseen ettei vyörytty menemään pitkänä ja matalana. Vähän liikaa Vake sai minua kiskottua mukanaan. Kaikista esteistä mentiin hyvällä energialla yli, mutta etenkin pitkillä linjoilla piti varoa matalana vyörymistä ja hyppyihin piti mennä mukaan hitaammalla ylävartalolla. Ope halusi minun pitävän paketin edestä kasassa ja painon paremmin takana loppuun asti, eli ei niin että juuri esteen edessä päästän ponin nenälleen ja ennakoin hyppyä. Loppua kohti parani, ja sain tuotua Vaken esteille paremmin ilman loppuvyörähdystä. Kädellä olisin halunnut päästä myötäämään hypyissä vähän enemmän, mutta nyt jouduin vähän pitämään ettei taas esteen jälkeen vyörytty nenä alhaalla. Olihan se harvinaisen reipasta menoa Vakeksi!
Torstaina 4.5. olimmekin sitten kolmen ratsukon koulutunnilla ulkokentällä. Myös sileällä Vake liikkui nyt reippaammin kuin olen tottunut, ja mielestäni se oli joinakin hetkinä jopa vähän kiireinen. Tämä näkyi etenkin ratsastamissamme väistötehtävissä, joissa poikitusta hankaloitti pieni pidätettä vastaan juokseminen ja sen myötä jännittyminen. Ensin teimme väistöjä isolla keskiympyrällä, ja myöhemmin pituushalkaisijalta uraa kohti. Parempia ja pehmeämpiäkin väistöjä olemme kyllä usein esittäneet, eli nyt oli tosiaan pieni ongelma pidätteen ja rentouden kanssa.
Laukassa sen sijaan meno oli kerrassaan mainiota. Laukkaa ratsastettiin suurella keskiympyrällä, jossa saimme taas apua samalla ympyrällä laukkaavista muista ratsukoista. Vake pyrki pysymään samalla reitillä muiden kanssa, joten se ei puskenut ulkolapaa karkuun vaan laukkasi kiltisti suoraan eteenpäin. Tilavalla kentällä laukka lähti myös pyörimään paljon paremmin kuin maneesissa, ja pienen alkunihkeilyn ja herättelyn jälkeen Vake loksahti laukkaamaan kivasti pyöreänä. Sain aika hyvin pidettyä tuntumassakin ajatuksen eteenpäin, eli en jäänyt ratsastamaan kädellä taakse vaan pystyin tarjoamaan Vakelle kevyen tuen kuolaimelle, ja pieni laukan herättely tätä tuntumaa kohti tuotti tulosta. Kun laukka pyöri ja pyöristyi, pääsin istumaan mukana jäntevämmin, mikä taas puolestaan auttoi Vakea liikkumaan paremmin. Ope tsemppasi pitämään ylävartalon pystyssä "napa edessä" -ajatuksella ja kädet kannettuna, ja näin pääsin tehokkaasti ratsastamaan myös istunnalla eteenpäin ja ylläpitämään laukan rytmiä. Vaikuttaa siis lupaavasti siltä, että kesän aikana päästään laukkaa työstämään paremmin kuin ei tarvitse jumittaa maneesissa!
Perjantaina 5.5. ratsastin vielä Vaken omin päin liikuttaakseni sen kevyesti ennen seuraavan päivän kisoja. Tällöin meno sitten olikin paljon nihkeämpää kuin alkuviikosta, mikä menee osaltaan ehkä kevään toistaiseksi lämpimimmän päivän ja osaltaan pienen kisajännityksen piikkiin. Laukkakaan ei lähtenyt toimimaan kuten edellisenä päivänä, ja Vake oli suorastaan laiskan oloinen. Pieni verryttelyliikutus tuli kuitenkin suoritettua, vaikka tsemppi tekemisestä puuttuikin. Ratsastuksen jälkeen olikin vuorossa vielä varusteiden pesu ja Vaken harjaus puhtaaksi kisa-aamua varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti