Vielä kerran Tallinmäen kisoissa

Sunnuntaina 27.11. ehdittiin vielä osallistua Vaken kanssa estekisoihin Tallinmäellä. Hyppytreenit olivat jääneet useammalta viikolta lähes kokonaan väliin, kun ensin oli muita kiireitä ja sitten olin sairaana. Treenipohja on kuitenkin sen verran vahva, että luottavaisin mielin pystyin kisoihin silti lähtemään. Tällä kertaa hypeltiin "välikorkeuksia" eli 75 ja 85 sentin luokat. Menimme siis ensimmäisen yli 80 sentin luokan sitten toukokuun, joten oli tässä siltä osin pieni jännitysmomentti mukana. Mieluummin näitä korkeampia ratoja tietysti menisi ulkona kuin maneesissa. Onneksi viiden sentin korotus ei kuitenkaan ole niin valtava, mutta toisaalta 80 ja 90 sentin välillä on kyllä Vaken kohdalla ihan huomattava ero, kun ysikympissä aletaan kuitenkin kolkutella kapasiteetin rajoja.

Aloitimme siis turvallisella 75 sentin luokalla. Arvosteluna oli tänään käytössä 367.1, eli nyt hypättiin pitkät kaksivaiheiset radat. Verryttely sujui ihan mukavasti. Vake oli melko terävänä, ja ponnistuspaikat löytyivät hyvin. Radalle siis lähdin vailla huolen häivää, ja mukavasti se sitten sujuikin. Vake liikkui mielestäni aika hyvin ja rytmi oli kunnossa. Molemmille suhteutetuille linjoille tultiin päädystä hieman huolimattomalla tiellä, jolloin kunkin linjan ensimmäiselle esteelle tuli hidastava hyppy. 21 metrin suora ja kaareva linja menivät silti kuudella laukalla kumpainenkin. Ennen sarjaa ratsastin edeltävässä kaarteessa eteen, ja kahden askeleen sarja selvitettiin tällä kertaa ilman vaikeuksia. Matka jatkuikin puhtaasti toiseen vaiheeseen, jossa jatkoimme samaa tasaista etenemistä. En tehnyt varsinaisia riskiteitä, mutta otin kyllä yhden selvän oikoreitin esteiden välistä. Puhtaalla radalla ja seminopealla ajalla mentiin sillä hetkellä johtoon, ja olin rataan tyytyväinen. Luokan lopussa yksi ratsukko meni ohitsemme, joten sijoituimme lopulta toiseksi. Kiva juttu!



Kokopitkän radan hyppääminen kävi kyllä kunnon päälle, kun olin vielä sairastauon jälkeen vähän heikommassa kunnossa. Istuinkin luokkien välillä hyvän tovin sohvalla vetämässä henkeä, ja pohdin, olisiko mitään järkeä hypätä vielä toista rataa ja jaksaisinko sen. Kovasti teki kuitenkin mieli mennä myös 85 senttiä, joten päädyin satuloimaan Vaken vielä uudestaan. Päätin, että jos verryttelyssä olisi liian huono olo, niin sitten peruisin. Hevosen selässä olo onneksi kohentui, joten kyllä ratsastaminen oli sittenkin ihan oikea ratkaisu.

Vake oli toisessa verryttelyssä vähän nahkeampi, eikä jaksanut enää ottaa oikein minkäänlaista kipinää. Lähestymisissä yliratsastin ja hosuin jonkin verran, ja ope käskikin rauhoittaa kädet ja istunnan ihan kokonaan. Verkkaokserille oli hankala lähestyminen eli oikein pitkä suora tie, jonka aikana tietysti ehdin säätää kaikenlaista ylimääräistä. 85 sentin okseri näytti jo ihan kookkaalta, joten maltti ei aivan tahtonut riittää. Ensin ponkaistiin okserille liian kaukaa, sitten vähän lähempää ja Vake otti puomit alas vähän puolihuolimattomasti. Todettiin, että antaapa olla ja ei hypätty enää uudestaan.

Itse suoritukseen tsemppasimme niin minä kuin Vakekin onneksi paljon paremmin. Vake terävöityi heti, kun oli tosi kyseessä, ja minä puolestani vähän rauhoituin ja annoin laukan kuljettaa ilman tuuppailua. Päästiin hyvässä rytmissä liikkeelle, ja itse asiassa Vake taisi loppujen lopuksi laukata tällä radalla sujuvammin ja terävämmin kuin ensimmäisellä. Esteet tulivat luontevasti vastaan, eivätkä ne isoilta näyttäneet okseritkaan tuntuneet missään. Sarjakin selvitettiin taas varsin asiallisesti, ja kurvattiin toiseen vaiheeseen. Tällä kertaa toisen vaiheen lävistäjäesteeltä tultiin väärässä laukassa alas, ja laukan korjailun takia päädyin koukkaamaan seuraavassa kaarteessa varmuuden vuoksi hieman pidemmälle. Nyt siis kiersimme liputtajan ulkopuolelta, kun edellisellä radalla oikaistiin sisäpuolelta. Laukkasekoilun takia aikaa kului siten ratkaiseva sekunti-pari lisää. Eipä se kuitenkaan niin vakavaa, ja maaliin tullessa minulla oli oikein hyvä fiilis, kun takana oli sujuva rata ja vieläpä pitkästä aikaa yli 80 sentin korkeudella. Tässä luokassa oltiin lopulta ensimmäisiä ei-sijoittuneita vain reilun sekunnin erolla. Jos oltaisiin kyetty samaan aikaan kuin ekassa luokassa niin ruusuke olisi tullut tästäkin.

 

Olin tosi tyytyväinen Vakeen, se meni taas niin luotettavasti ja näppärästi. Tehtiin kaksi hyvää rataa, ja pieni hyppytauko tai puolikuntoisuus ei onneksi tuntunut pahemmin haittaavan kuskia. Tällä hetkellä ei tunnu ollenkaan mahdottomalta ajatukselta, että päästäisiin jossain vaiheessa ysikymppiäkin starttaamaan, sillä paljosta se ei todellakaan ole kiinni ja tästä edespäin päästään treenaamaan yksityisratsukkona ilman ponin tuntikäytön asettamia hidasteita. Kisoihin ei luultavasti ainakaan ennen kevättä päästä, mutta kyllä näin onnistuneeseen päivään on oikein hyvä päättää tämä kausi ja samalla kisaaminen tuntiratsukkona.

Videoista kiitokset Noralle ja Sennille!