Kyllä kelpaa kun ratsuna on Super-Vake

Torstaina 26.1. Vake oli ansainnut ihan kevyen höntsäpäivän. Jätin satulan pois, könysin kyytiin (Vakea yhtään isomman tai vilkasliikkeisemmän otuksen selkään en kyllä varmaan pääsisi tuollaiselta n. 30 cm korkealta saunajakkaralta ilman satulaa!) ja humputtelimme maneesissa noin puoli tuntia. Suurin osa ajasta oli vain käyntiä pitkin ohjin, mutta ratsastin muutamia pätkiä myös tuntumalla sekä käynnissä että ravissa. Vake oli edellispäivän tunnin jäljiltä oikein rento ja pehmeä sekä liikkui kevyellä tuntumalla pyöreänä. Oikein mukavaa!

Tosi hyvä meno jatkui myös perjantaina 27.1., jolloin ratsastin itsenäisesti normaalin treenin. En laittanut edes kannuksia jalkaan tällä kertaa, ja Vakehan liikkuikin oikein hyvin itse. Kaiken lisäksi Vake oli myös oikein ryhdikäs heti alusta alkaen, eli ei tarvinnut vääntää ja kääntää puolta tuntia ennen kuin alkoi toimia, vaan poni oli avuilla ja hyvässä muodossa heti aloittaessa. Näinhän sen pitäisikin toimia. Minun oli tietysti myös helpompi istua, kun Vake liikkui oikein, ja sainkin ainakin ajoittain kannettua käsiä sekä pidettyä tuntuman pehmeänä. Käynti ja ravi tosiaan toimivat heti, mutta laukka oli aluksi aikamoista rönttäämistä, eli ei sentään ihan kaikki ollut tänään unelmahöttöä.

Ratsastettuani ensin hieman väistöjä ja sulkuja paneuduinkin sitten laukka-asiaan tarkemmin pääty-ympyrällä, jossa ratsastin käynnistä laukannostoja ja ihan lyhyitä laukkapätkiä. Tällä tehtävällä sain Vaken valppaaksi ja odottamaan nostoa, jolloin se alkoi nostaa laukan täsmällisesti avuista. En riehunut enkä heilunut, vaan annoin pohkeilla avut ja sen jälkeen pienen aikaikkunan Vakelle reagoida. Kivoja nostojahan sieltä rupesikin tulemaan, ja tällaisilla hallituilla, lyhyillä laukkapätkillä Vake myös alkoi laukata tasapainoisemmin ja paremmin tuntumaa kohti. Ei vielä täydellisen pyöreää, mutta sata kertaa parempaa laukkaa kuin verryttelyssä. Olin myös tyytyväinen siihen, miten keskittyneesti ja päämäärätietoisesti sain ratsastettua vaikka ei ollut opettajaa paikalla. Sain rakennettua oikein järkevän treenin, jossa pääsin tehokkaasti käsiksi ongelmakohtaan (laukannostot) ja sain työstettyä sitä selvästi eteenpäin. Ei siis mennyt haahuiluksi, vaan itsenäinen treeni tuntui oikein kehittävältä tänään.

Keskiviikon yksityistunnin jäljiltä Vake oli siis ainakin kaksi päivää putkeen aivan poikkeuksellisen hyvä ratsastaa, ja sen ansiosta sain itsestänikin parempaa tekemistä irti. Se on kyllä mainio tunne, kun jokin asia tällä lailla loksahtaa eteenpäin ja vähän aikaa on oikein hyvä putki päällä. Motivaatio kasvaa aivan humisten tällaisista onnistumisen hetkistä.

Nyt alkaa tapahtua!

Keskiviikkona 25.1. oli tämän viikon kouluvalmennuksen vuoro. Tällä kertaa kyseessä oli yksityistunti, ja kiitos myöhäisen ilta-ajan olikin koko maneesi aivan vapaana vain meitä varten. Edellisen tunnin loppua odotellessa kävin kuitenkin kävelemässä alkukäynnit kentällä, ja siellä tuli myös otettua muutama ravipätkä. Ainakin Vake heräsi yksin ulkona pimeässä ja kovassa tuulessa.

Maneesissa ehdin ottaa omin päin vielä vähän lisää kevyttä ravia ja muutaman laukkakierroksen ennen kuin aloimme töihin opettajan ohjauksessa. Maneesissa oli esterata pystyssä, ja hyödynsimme esteitä verryttelytehtävässä kiemurtelemalla niiden välistä luovasti erilaisia kiemuroita ja kaarevia uria. Ensin kaarreltiin hetki ravissa, mutta pian otettiin mukaan laukannostot. Tehtävänantona oli tehdä suunnanvaihdot ravissa, mutta muutoin tehdä nopeita laukannostoja ja jatkaa esteiden ympäri kaartelua laukassa. Tämä oli hyvä herättelytehtävä, jossa saatiin sekä ratsu että ratsastaja valppaaksi ja molempien ajatukset eteenpäin. Laukannostot olivat toki alkuun aivan liian hitaita, mutta alkoivat pikkuhiljaa nopeutua. Ravissa meno alkoi muokkaantua jo pyöreämmäksikin.

Pienen hengähdystauon jälkeen käytiin vastalaukan kimppuun. Tehtävänä oli ratsastaa vastalaukkaa uraa pitkin koko maneesin ympäri lyhyitä sivuja pyöristäen. Pidin tehtävää ainakin oikeassa laukassa aivan mahdottomana, mutta eipä mennä asioiden edelle. Aloitimme toki helpommasta eli vasemmasta laukasta. Vasemmassa laukassa homma lähtikin sujumaan sikäli mukavasti, että Vake piti laukan kaarteiden läpi melko vaivattomasti. Toki meno oli aika pökkelöä eikä mitenkään pyöreää, mutta laukan rytmi ja tasapaino säilyivät kohtalaisen asiallisesti. Ohjeena oli vain istua hiljaa, pitää tuntuma aivan kevyenä ja olla "auttamatta" Vakea pysymään laukassa. Sen sijaan annettiin ponille rauha miettiä ja etsiä tasapainoa itse. Pikkuhiljaa mukaan yritettiin ottaa jumpan vuoksi myös kevyttä asetusta oikealle. Siinä laukka sitten menikin rikki, kun vaan vähänkään aloin kaarteessa ajatella asetusta pois laukan puolelta. Niinpä asetusta oikealle haettiin ensin pitkän sivun aikana, ja tämän onnistuessa kaarteessa aivan millin verran. Kovin suurta ei oikealle asettuminen ollut, mutta sainpa kuitenkin Vaken laukkaamaan kaarteen läpi myös muulla tavoin kuin pää vasemmalle mutkalla ja oikealle lavalle kaatuen.

Oikea laukka olikin sitten se todellinen haaste. Ihan itsestään ei vastalaukkakaarre lähtenytkään sujumaan. Sain kyllä Vaken välillä laukkaamaan kaarteen läpi juuri ja juuri oikeassa laukassa pysyen, mutta laukan rytmi meni täysin sekaisin ja meno oli sellaista räpellystä, jossa oli tuurista kiinni, pudottiinko kaarteen aikana raville vai ei. Ope kehotti tekemään laukkaan parempaa rytmiä lantiolla, ja selväähän oli, että Vake pystyisi vastalaukkakaarteesta suoriutumaan ja laukkaa pyörittämään, jos pystyisin sitä istunnalla tukemaan. Ohjalla sen sijaan ei saanut tukea ja kantaa, sillä vahvaa ohjan tukea vasten Vake alkoi heti suunnitella laukanvaihtoa. Pinnistin ja yritin saada lantiolla kiinni laukasta, mutta se, mikä lopulta tilanteen ratkaisi, oli raipan siirtäminen vasempaan käteen. Kun raippa oli sisäkädessä, ei Vake pukannut kaarteessa takaosaa kriittisiä millejä vasemmalle, vaan pikemminkin takaosa pyrki menemään oikealle. Tällä korjauksella päästiin vastalaukkakaarteen läpi uskomattoman tasapainoisesti, helposti ja rytmin säilyttäen. Suorastaan ylitimme itsemme!

Vastalaukkaharjoitusten jälkeen Vake oli hyvin kuulolla ja pohkeen edessä sekä liikkui notkeasti. Lopuksi työstettiin ravia vastaavilla kiemuroilla kuin verryttelytehtävässä, ja kyllä nyt kelpasikin työstää kun poni oli niin letkeä ja aktiivinen. Ope muistutteli minua vielä kantamaan kädet kunnolla sekä istumaan takajalkojen päälle, ja näin antamaan Vakelle mahdollisuuden kantaa etuosaansa. Liikkumisen ei tulisi tapahtua "nelivedolla" vaan "takatyönnöllä". Kylläpä sieltä sitten irtosikin mainiota ravia, joka tosiaan tuntui työntävän takaa, ja koko poni tuntui liikkuvan jollain aivan uudella vaihteella. Tältä sen kuuluu tuntua!

Olin tietysti aivan älyttömän tyytyväinen tuntiin. Vastalaukassa onnistuttiin paremmin kuin olisin osannut odottaa, ja vastalaukan salat alkavat pikkuhiljaa hahmottua paremmin niin minulle kuin Vakellekin. Eikä sitä vastalaukkaa tosiaan turhaan jauhettu, vaan kyllä sen kautta saatiin ravissa liikkuminen aivan uudelle tasolle. Nyt tapahtuu ratsukossa niin oikeita asioita!

Linjat suoriksi ja kaarteet tarkoiksi

Tiistai oli jälleen estetuntipäivä. Tällä kertaa olimme ns. isompien esteiden ryhmässä (80+ cm), tosin ohjelmassa oli tällä tunnilla tekniikkaharjoituksia matalilla korkeuksilla. Sehän tarkoitti siis haasteellisia tehtäviä ja kunnolla töitä! Aloitimmekin verryttelyn jälkeen puomitehtävällä, jossa pointtina olivat suorat lähestymislinjat. Tässä vaiheessa Vaken laukka oli vielä vähän vaisua ja hidasta, mutta ihme kyllä askel osui puomeille helposti, vaikkei poni ollutkaan täysin pohkeen edessä.

Seuraavaksi vuorossa oli lähestymisiä ristikoille täyskaartotiellä sekä oikeassa että vasemmassa laukassa. Kuviota mentiin useampi kierros putkeen, eli suunta ja laukka vaihtuivat aina hypyssä ja vuoroin ylitettiin oikean ja vuoroin vasemman laukan ristikko. Vake sai nyt laukkaan mukavasti puhtia, ja meillä oli tehtävässä aika mukava "ratatempo". Kaarto ristikolle vasemmassa laukassa onnistui oikein sujuvasti lähes joka kerta, mutta oikeasta laukasta tie ja lähestyminen olivat vähän hankalammat. Pari kertaa onnistuttiin nätisti oikeastakin laukasta, mutta sitten alkoi taas vaivata oikealle puskemisen ongelma. Kaarteessa siis Vake pääsi aavistuksen oikaisemaan sisäpohjetta vastaan, ja aivan korrektin linjan löytäminen ei ollut niin helppoa kuin vasemmassa laukassa. Lisäksi kaarre oikealle hieman söi laukan energiaa. Niinpä oikeassa laukassa ei ponnistuspaikka löytynyt yhtä sujuvasti kuin vasemmassa, vaan laukka pääsi helposti vähän hidastumaan estettä kohti.

Päivän toinen päätehtävä sisälsi samat ristikot kun äsken, mutta nyt nämä hypättiin pitkillä lävistäjälinjoilla. Jokaisella lävistäjäesteellä vaihtui tietenkin aina laukka, ja sen jälkeen jatkettiin pituushalkaisijalinjalle, jolla ylitettiin muutaman maapuomin ja pienen pystyn sarja. Pituushalkaisijalla haluttiin laukan säilyvän koko ajan samana kuin mistä suunnasta oli tultu sisään. Tämän jälkeen matka jatkui taas seuraavalle lävistäjälle, missä suunta vaihtui ristikolla, sitten taas pituushalkaisijalle, ja niin edelleen useampi kierros. Tämä ei pienessä maneesissa ollut mikään maailman helpoin tehtävä. Jouduin erityisesti tarkkailemaan laukan energian säilymistä pienissä kaarteissa ja varsinkin pituushalkaisijalle kääntyessä. Piti välttää tilannetta, jossa estelinjalla joutui vielä ratsastamaan eteen. Lävistäjillä laukat tietysti vaihtuivat Vakella aivan itsekseen, ja pituushalkaisijalla useimmiten säilyi haluttu laukka.

Lopuksi hyppäsimme vielä pelkät lävistäjäristikot, mutta korkeampina. Päistä maksimikorkeat "jättiristikot" ohjasivat hyppäämään tarkasti keskeltä estettä. Ilmeisesti menin vähän puihin isommista esteistä, sillä ensimmäisen kierroksen sähläsin. Vasemmassa laukassa lähestyttävälle esteelle ennakoin ylävartalolla ja oikean laukan esteelle puolestaan oikaisin kääntymistä tosi reilusti. Molemmille esteille päädyttiin näiden virheiden vuoksi juureen. Sakkokierroksella vasemman laukan hyppy onnistui hyvin ja näppärästi, mutta oikeassa laukassa Vake pääsi edelleen kääntymään liian aikaisin, ja niinpä ei tultu estettä kohti täysin suorassa linjassa ja hyvään paikkaan. Ope antoi sitten ohjeeksi pitää kaarrosta lähestyessä vasemman käden ylhäällä ja kääntää ponin nenää vähän ulos vasemmalle. Samalla oikea pohje piti ponin raiteillaan kunnes oltiin uralla juuri oikeassa kaartamiskohdassa. Tämä strategia toimi, eli sain Vaken ohjautumaan oikealle reitille ilman oikaisua, ja niin löytyi vähän parempi ponnistuspaikkakin.

Tänään meitä vaivasi aivan sama pulma kuin edellisillä hyppykerroilla, eli oikealle puskeminen ja sen myötä lähestymisten hankaloituminen oikeassa laukassa. Välillä toki oikaisen ihan itsekin kun on muka jokin kiire esteelle, mutta kyllä Vake myös kaatuu oikealle lavalle ihan pyytämättäkin. Täytyy siis malttaa olla vetämästä mutkia suoraksi ja pitää poni raiteillaan, jos ei muulla tavoin niin ulkokättä ylös kohottamalla. Positiivista on, että Vakella on nyt erittäin hyvä energia esteillä, mutta energian lisääntyessä pyrkii aina lisääntymään myös liirailu ja oikaisemiset.

Parhaimmillaan tosi mainiota

Korvakuva sunnuntain lenkiltä.

Perjantaina itselläni oli tallivapaa ilta ja Vake pääsi hommiin apuliikuttajan kanssa. Lauantaina 21.1. olin sitten taas ratsailla, ja kokeilussa oli tällöin satulan alla takaa kohottava romaani. Vaken satula on ollut hieman takapainoinen, joten testaillaan nyt, josko tällainen romaani parantaisi tilannetta.

Lauantai-illan ratsastuksen perusteella totesin, ettei romaani ainakaan huonompaan suuntaan asioita muuttanut, vaan siitä voisi olla ihan oikeasti apua. Satulassa on ehkäpä myös helpompi istua, kun se ei ole ikään kuin "vajoamassa" liian taakse. Johtui varustemuutoksesta tai ei, niin Vake myös liikkui nyt tosi kivasti eli aika sujuvan ja irtonaisen oloisesti, ja ennen kaikkea se oli oikein mukavalla asenteella töissä. Yhteistyö oli toimivaa, missään asiassa ei ollut väkisin vääntämisen makua, ja poni oli rento muttei lötkö. Ratsastin monenlaisia väistöjä, sulkuja ja vastasulkuja, ja Vake teki ne kaikki kuuliaisesti ja notkeasti sekä muokkaantui vertyessään koko ajan vain paremmaksi. Parhaimmillaan tuntuma oli ravissa oikein hyvä: tasainen ja vakaa, mutta samalla kevyt ilman ohjalla makaamista. Laukassa Vake ei ollut pyöreä, mutta laukassa oli kuitenkin hyvä rytmi ja askel rullasi molempiin suuntiin ilman mitään laahustusta tai tönkkyröintiä. Tein lävistäjiä sekä laukanvaihtojen kera että säilyttäen saman laukan uralle asti, ja molemmat onnistuivat helposti. Lopuksi treenailin vielä laukannostoja käynnistä ratsastamalla ensin muutaman askeleen väistöä ja sen perään uralle noston. Toistojen myötä Vake herkistyi nostamaan laukan terävästi, vaikka minulla olikin apujen ajoituksen kanssa pientä hakemista. Oikeassa kierroksessa sain Vaken lopulta ohjelmoitua nostamaan laukan pelkällä sisäistuinluun keikautuksella ilman pohjetta, ja pääsin nostamaan laukan tällä tekniikalla myös satunnaisissa paikoissa eikä pelkästään väistön lopussa, missä Vake osasi odottaa nostoa. Voi mikä tekemisen meininki, varsinainen hyvän mielen ratsastuskerta!

Sunnuntaina 22.1. oli kevyen päivän vuoro, ja kävimme maastossa noin 50 minuutin kävelylenkin. Ihan täysin vapaita päiviä en nyt olekaan Vakella juuri pitänyt, vaan olen pyrkinyt tekemään täysvapaiden sijaan kävelylenkkejä. Tarhassa Vaken liikkuminen taitaa olla aika olematonta, sillä se on sellainen paikallaan möllöttäjä, joten kuvittelisin kävelytyksen välipäivinä tekevän sille pelkästään hyvää.

Maanantaina 23.1. mentiin taas maneesiin ja liikuttiin kaikissa askellajeissa. Lauantain hienoihin fiiliksiin ei tänään päästy, vaan meno oli tällä kertaa paljon nihkeämpää. Kaiken kaikkiaan mitäänsanomaton ja tasapaksu kerta, josta ei käteen jäänyt onnistumisia tai oivalluksia. Ilmeisesti sitä vaan joskus osaa ratsastaa vähän paremmin ja joskus taas homma lähtee heti alkumetreiltä väärille raiteille. Herkkä laji.

Ryhdikkäitä pätkiä ja herkistelyä pohkeelle

Torstaina 19.1. olimme mukana ryhmätunnilla, jonka aiheeksi oli merkitty puolipidätteelle ja pohkeelle herkistäviä tehtäviä. Tunti alkoi kolmikaarisella kiemuralla ratsastettavilla ravi-käynti-ravi-siirtymisillä sekä temponmuutoksilla ravissa. Tässä vaiheessa Vake liikkui vielä vähän nihkeästi ja oli siirtymisissä töksähtävä. Oli vaikeaa kantaa kädet ja saada aikaan hyvää tuntumaa. Etenkään oikea pohje ei ollut läpi, eikä meno ollut järin notkeaa. Onneksi työskentely lähti tästä tunnin mittaan jalostumaan paremmaksi.

Suurin osa tunnista käytettiin väistöjen ja laukannostojen parissa. Ensin ratsastimme väistöä uralta sisälle, ja pitkän sivun suuntaiselle linjalle suoristaessa nostettiin laukka. Tehtävän vitsi piili siinä, että laukkaa ei nostettu väistättävällä pohkeella, jolle hevonen oli juuri herkistetty, vaan sillä toisen puolen pohkeella. Näin haluttiin saada hevonen kuuntelemaan tarkkaavaisesti kumpaakin pohjetta (eli vähän sama idea kuin edellispäivän tunnilla, jolloin nostettiin vuorotellen myötä- ja vastalaukkaa). Vasenta pohjetta siis väistettiin ja oikealla pohkeella nousi oikea laukka. Vake oli edelleen vähän nihkeä, ja vaikka väistöt onnistuivatkin kivasti sekä käynnissä että ravissa, nousi laukka turhan hitaasti ja "nelivedolla" kuten ope tilannetta kuvasi. Pohjeavun jälkeen tuli pieni viive, jolloin pakka ehti levitä ennen nostoa ja samalla kuski ehti hieman jo tuuppaista istunnalla. Sain tuuppaamista rauhoitettua, mutta kun ei poni ollut kunnolla pohkeen edessä, niin ei nosto vain tapahtunut tarpeeksi nohevasti.

Seuraava tehtävämme sisälsi työskentelyä käyntiväistöjen parissa. Ratsastimme kummallakin pitkällä sivulla uran sisäpuolella, ja tällä linjalla väistätettiin takaosaa vuoroin oikealle ja vasemmalle. Tässä vaiheessa saatiin Vake vihdoin kunnolla hereille ja kuulolle. Väistöissä piti vähän nopeuttaa askelta tarpeeksi napakaksi, mutta kun tämä onnistui ja Vake alkoi askeltaa väistössä aktiivisesti, tuli poniin tosi hyvää ryhtiä ja etuosaan keveyttä. Väistöjen välillä tuli myös oikein hyvää käyntiä, kun Vake oli nyt pohkeen edessä ja käveli pyöreänä pehmeällä tuntumalla. Ope tuumasikin, ettei ollut vielä tähän asti nähnyt Vakea niin ryhdikkäänä ja lyhyenä kuin millaiseksi se väistöissä tuli.

Lopuksi nostettiin vielä vasenta laukkaa sen jälkeen, kun oli uran sisäpuolisella linjalla ensin väistätetty takaosaa oikealla pohkeella vasemmalle. Nyt tuli vihdoin niitä asiallisia nostojakin! Vake oli selvästi paremmin pohkeen edessä ja vastasi apuun täsmällisesti. Istuin hiljaa ja pyysin vain pohkeella, ja osasin olla jopa vetämättä ohjista laukkaa nostaessa. Lopuksi laukattiin vielä hetki vasemmalle uraa pitkin ja pääty-ympyröillä, mutta tässä vaiheessa kyllä valitettavasti katosi käynnissä saavutettu keveys ja ryhti. Vake oli jo ehkä vähän väsynyt tunnin tehokkaan työskentelyn jälkeen, joten en jäänyt suremaan pökkelöä loppulaukkaa. Tuntiin mahtui kuitenkin niin paljon myös onnistumisia ja hyviä asioita. Käyntityöskentely oli tänään aivan huippua, ja vuorosuuntien väistöillä saatiin tosiaan Vake paljon paremmin pohkeen eteen. Varmasti myös se selkeästi ryhdikkäämpi etuosa edesauttoi nopeaa pohkeeseen vastaamista laukannostoissa. Tässäpä taas mietittävää myös itsenäisiin treeneihin.

Ihana, kamala vastalaukka

Keskiviikkoiltana 18.1. olimme yksityistunnilla. Tällä kertaa olin varannut verryttelyyn reilusti aikaa ja hyvä niin, sillä huomasin Vaken oikeassa takajalassa hieman lämpöä vuohisessa. Varmuuden vuoksi päätin sitten laittaa ponin ensin liinan päähän ja katsoa, kuinka se liikkuu. Vakehan liikkui onneksi täysin puhtaasti ja säännöllisesti molempiin suuntiin eikä tarvinnut edes arvailla, oliko liike normaalia vai ei. Tunnin jälkeen jalka tuntuikin sitten jo lähes viileältä, joten mistään merkittävästä ei tainnut olla kyse. Oli muuten ensimmäinen kerta koskaan kun juoksutin Vakea, ja Vake oli kyllä maailman helpoin juoksutettava.

Ehdin verrytellä jonkin aikaa myös ratsain ennen tunnin alkua. Ravailimme rennosti ja laukkaakin ehdin ottaa. Tällainen rauhallinen ja rento aloitus oli hyvä, Vake ehti kunnolla lämmetä liikkumaan ennen kuin alettiin vaatia varsinaisesti mitään. Kun ope sitten tuli paikalle, aloitimme pohkeenväistötehtävällä. Tehtävänä oli ratsastaa molempiin päätyihin täyskaarrot ja niistä väistöä uralle, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Hetken kuluttua siirryimme tekemään väistöjä kokonaisten lävistäjien mitalta. Vake ainakin heräsi tässä tehtävässä ja liikkui ihan terävästi, kun laiskottelupätkiä ei väistöjen väliin pahemmin jäänyt. Takaosaa haluttiin kuitenkin vielä paremmin mukaan väistöihin, eli ristiin astuminen oli hieman puutteellista. Parhaiten Vake väisti aina sitä pohjetta, jonka puolella oli raippa. Kehuja tuli siitä, että eteneminen raviväistöissä oli nyt varsin asiallista, eli Vake ei jäänyt jumittamaan paikoilleen.

Pienen hengähdystauon jälkeen jatkettiin laukkatehtävällä. Pysyttelimme päädyssä ympyrällä, jolla oli tarkoitus nostaa käynnistä vuorotellen myötä- ja vastalaukka. Vastalaukkaa ympyrällä, voi jee! Harjoituksen ideana oli herkistää Vake kuuntelemaan tarkasti kumpaakin pohjetta, ja toki samalla tuli myös treeniä meille niin vaikeaan vastalaukkaan. Vastalaukan suhteen vaatimustaso pidettiin riittävän matalana, eli haluttiin vain nosto ja pari tasapainoista askelta ympyrän kaarella ennen paluuta käyntiin.

Aloituskierros oli oikea, mihin suuntaan vastalaukka on Vakelle vähän helpompi. Onneksi Vake oli nyt mukavan terävänä, ja liikkui jo myötälaukassa hyvällä energialla. Vastalaukan nostoa valmisteltiin tekemällä loivaa sulkutaivutusta nostettavan laukan puolelle eli taivuttamalla hevosta ympyrään nähden vastakkaiseen suuntaan. Vasen laukka nousi oikeaan kierrokseen melko asiallisesti, mutta haasteena olivatkin enemmän ne nostoa seuraavat askeleet. Huolellisella valmistelulla ja tien suunnittelulla sekä keskittymällä pitämään istunnan tasapainossa sain ratsastettua parhaimmillaan ihan kelvollisia vastalaukka-askeleita loivasti ympyrälle kaartaen ja ilman, että Vake kauhean pahasti kaatui sisälapa edellä kaarteen puolelle. Vähemmän onnistuneitakin nostoja mahtui mukaan, mutta ei tämä kierros hullummin mennyt ainakaan odotuksiin nähden.

Vasemmassa kierroksessa vastalaukka oli tietysti vielä vaikeampaa, ja vaatimustaso piti asettaa vieläkin matalammaksi. Aluksi meno oli juurikin sellaista sähläystä kuin tämän suunnan vastalaukassa yleensä. Vake nosti pyydetyn laukan, mutta saman tien loppui eteenpäinpyrkimys ja tasapaino. Itse sitten heiluin, tuuppasin ja yritin hartiavoimin pitää laukkaa yllä sekä kannatella Vakea ohjalla. Eihän se näin onnistu. Niinpä sitten keskityttiin siihen, että en yrittäisi niin paljon ”auttaa” Vakea (koska oikeastihan vain häiritsen sitä enkä auta heilumisellani). Ohjeena oli työntää nostossa käsiä eteenpäin ja antaa siis Vakelle kunnolla tilaa ohjalla taaksepäin vetämisen sijaan. Samalla tietysti piti istua niin hiljaa kuin mahdollista, ja antaa Vaken hakea ihan itse tasapainoaan. Ihme ja kumma, tämä jopa jossain määrin onnistui! Viimeisistä nostoista Vake jo lähti laukkaamaan eteenpäin paljon sujuvammin, ja lopulta pääsin jopa ratsastamaan pari askelta vastalaukassa vasemmalle kaartaen ilman, että homma meni epätoivoiseksi tuuppaamiseksi.

Laukkatehtävässä olimme kaikkea muuta kuin mukavuusalueella ja meno oli sen mukaista, mutta ei näitä nostoja turhaan jauhettu. Yrityksen ja erehdyksen kautta tuli suoritukseen selkeää parannusta, ja tällä kertaa sekä minä että Vake hoksasimme vastalaukasta jotain uutta. Ei siis vain toistettu samaa vanhaa ongelmaa uudestaan ja uudestaan, vaan lopulta löytyi myös vähän uusi tapa toimia ja sen myötä päästiin piirun verran eteenpäin. Siinä sivussa tuli myös tosi tehokasta jumppaa, kun nostettiin uudestaan ja uudestaan kumpaakin laukkaa, ja tunnin lopuksi Vake liikkuikin ravissa oikein kivasti. Oikein tehokas ja onnistunut valmennus siis!

Virkeämmin uuteen viikkoon

Maanantaina 16.1. oli ohjelmassa itsenäistä sileää maneesissa. Maneesissa oli tosin esteet, ja samaan aikaan hyppäävän ratsukon väistely haittasi omaan juttuun keskittymistä jonkin verran. Minulla on vielä tekemistä siinä, että keskittymiseni ei herpaannu vaikka maneesissa on muitakin tekemässä omia kuvioitaan. Vake oli joka tapauksessa nyt reippaamman ja motivoituneemman oloinen kuin edellisviikolla, eli kouluratsastusvapaa viikonloppu taisi tehdä sille tosiaan hyvää. Ehkä myös esteiden ja niitä ylittävän ratsukon läsnäolo sai Vakeen pientä lisävirtaa. Ravissa tuli oikein hyviäkin pikkupätkiä, mutta jos taas herpaannuin ja lakkasin ratsastamasta ajatuksen kanssa niin äkkiä katosi paras terä ponistakin. Teimme ihan asiallisia väistöjä sekä vastasulkutaivutusta, joka oli Vaken apuliikuttajan minulle vinkkaama tehtävä. Vasemmalle ratsastettuna vastasulkutaivutus ryhdisti Vakea tosi tehokkaasti, mutta oikealle saman liikkeen ratsastaminen oli paljon hankalampaa. Laukan osalta otin vasemmassa kierroksessa ihan rennosti, ja oikeassa pyysin reippaammin eteen. Laukassa Vake ei ollut pyöreä, mutta silti oli tekemisen meininkiä eikä jumimista.

Tiistaina 17.1. ei päästy maneesiin siellä olevan estevalmennuksen takia (ensi kuussa mennään sitten mekin mukaan näihin valmennuksiin!), mutta vaihtelun vuoksi meille sopi kyllä oikein hyvin mennä ulkokentällä. Sopivassa pikkupakkasessa oli hyvä ulkoilla ja pohja asiallisessa kunnossa, ja maneesittomat päivät ovat Vakelle erittäin tervetulleita. Sattuipa vielä niin hyvä tuuri, että maastokaverimme oli liikkeellä juuri samaan aikaan, ja saimme siis kentälle seuraakin. Vake liikkui ulkona reippaammin, mutta vähän höntsäilyksihän tämä kerta meni. Etenkin käynnissä liikkuminen oli kivan pyöreää. Käynnissä ja ravissa ratsastin kaareviakin uria ja loivia kulmia, mutta laukkaa otin vain suorilla sivuilla. Vakehan melkein "kuumui" ja virittyi tekemään oikein reippaita laukannostoja kentän kauemmasta päädystä "kotia" kohti! Lopuksi kävimme vielä kävelemässä pikkulenkin metsäpolulla kaverin seurassa. Tällainen kevyt liikutus raikkaassa ulkoilmassa sopi mainiosti viikko-ohjelmaan ennen paria rankempaa treenipäivää.