Kaivattua lisäenergiaa ulkoa ja valoisista illoista

Torstaina 23.3. Vakella oli hammastarkastus naapurissa Evidensian hevosklinikalla. Tarkastusta varten laitettiin kevyt rauhoitus, joten päivä oli luonnollisesti vapaapäivä ratsastuksesta. Vakella on ollut taipumusta takakoukkujen muodostumiseen, ja sellaisten pienet alut suusta löytyikin ja poistettiin. Yksi takahampaista on kuulemma jossain vaiheessa haljennut, joten sen vastinhammasta piti tasoitella lyhyemmäksi, mutta muuten haljennut hammas vaikutti olevan ok eikä vaadi toistaiseksi toimenpiteitä. Seuraavan tarkastuksen aika on 6-8 kuukauden kuluttua, jotta takakoukut pysyvät kurissa ja vastinhammas voidaan taas tasoittaa.

Klinikalla käynnin jälkeen jätin Vaken nuokkumaan karsinaansa, ja illalla tulin vielä uudestaan tarkastamaan sen voinnin. Illalla rauhoituksen vaikutus olikin jo poissa, ja Vake vaikutti olevan harvinaisen virkeä ja tekemistä vailla. Niinpä kävin taluttelemassa sitä maneesissa puolisen tuntia, jotta ei mennyt aivan seisomiseksi koko päivä.

Perjantaina 24.3. ja lauantaina 25.3. jatkui sileän työskentely omin päin ja suoristamiseen keskittyen. Meno oli vähäsen nihkeää, ja en ollut oikein tyytyväinen ratsastuskertojen onnistumiseen. Olin kiusallisen tietoinen istunnan kauheudesta, ja puskin Vakea liikaa. Ravissa on menty selvästi paremminkin, mutta laukassa, etenkin oikeassa laukassa, tuli kuitenkin ihan onnistuneita pätkiä. Laukassa on kyllä tapahtunut pientä edistystä niin, että Vake on alkanut helpommin tarjota pyöreyttä. Onhan tässä ponillakin opettelemista, kun pitäisi alkaa käyttää laukassa kroppaa eri tavalla kuin on tottunut.

Sunnuntaina 26.3. pääsimme kaverin kanssa maastoon. Harmillisesti maastokeli ei nyt sallinut juuri käyntiä reippaampaa menoa, ja raviradalle ei päässyt siellä treenaavien ravureiden vuoksi. Niinpä köpöttelimme enemmän tai vähemmän liukkaita teitä ja polkuja pitkin käyntilenkin, ja muutamassa sulemmassa kohdassa otettiin lyhyet ravipätkät ja muutama laukka-askel. Tulipahan ponit ulkoilutettua, ja kevyt päivä oli varmaan ihan hyväksi sekin, vaikka kunnon laukkairrotteluakin Vake olisi kaivannut.

Maanantaina 27.3. yritin taas treenailla väistöjen ja suoristamisen parissa, mutta äh ja pöh. Edelleen meno oli jotenkin nihkeää. Meneehän se Vake, ja pätkittäin ihan kivastikin, mutta paremminkin on sujunut. Olen yrittänyt itsekseni ratsastaessa pitää istunnan tarkkailussa, mutta aika laihoin tuloksin. Tahtoisin totta kai ratsastaa täsmällisillä ja kevyillä avuilla sekä pehmeällä tuntumalla, mutta eihän se onnistu kun istunta ei toimi. Yritän muistaa kantaa käsiä ja pitää kyynärkulman, mutta jatkuvasti huomaan käsien painuvan alas ja suoraksi. Eipä se käsien asettuminen luontevasti oikeaan asentoon ja pehmeän tuntuman pitäminen taida olla mahdollistakaan ennen kuin keskivartalon hallinta on kunnossa. Kyllä tässä alkoi tulla opea ikävä!

Tiistaina Vake pääsi apuliikuttajan ratsastettavaksi, mikä oli oikein hyvä juttu tähän väliin, kun en itse sitä viime päivinä ollut saanut ratsastettua kovin hyväksi. Keskiviikkona 29.3. jatkoin ponin kanssa itse, ja saimme onneksi mukavaa vaihtelua maneesin seinien tuijotteluun, kun ulkona kentällä oli kohtalaisen hyvä lumipohja ja iltakin pitkään valoisa. Niinpä kävelimme ensin huolelliset alkukäynnit metsässä verryttelylenkillä, ja sen jälkeen menimme ulkokentälle. Kentällä ei voinut mitään jyrkkiä käännöksiä tehdä, mutta suorien linjojen ja suurten kaarteiden ratsastamiseen pohja oli kelpo kunnossa. Eipä sitä todellakaan tarvitse aina harrastaa mitään pikkupiiperrystä. Ulkona Vake liikkuikin tosin hyvin ja innokkaasti. Ravissa oli kiva ryhti, ja ponia ei todellakaan tarvinnut puskea yhtään eteenpäin. Pikemminkin pääsin tekemään puolipidätteitä energian kasaamiseksi, ja se oli hyvä juttu se. Vaken liikkuessa täysin omalla moottorilla ja etuosaansa kantaen pääsin myös istumaan paljon asiallisemmin, ja sain nyt oikein fiilistellä sitä tunnetta, millaista meno on kun Vaken moottori löytyy. Aivan mainiota! Laukassa mentiin aluksi vähän jähmeästi, mutta kun otin ratsastuksen lopulla uuden laukkapätkän niin oikeassa laukassa löytyivät nappulat tosi mukavasti kohdilleen. Laukka oli lopuksi rennon sujuvaa ja pyöreää, eikä Vake kentällä niinkään puskenut lapaa ulos. Kyllä kannatti poistua välillä maneesista! Omaakin mieltä piristi valoisan illan kaunis auringonlasku ja valkoisen luminen maisema.

Torstaina 30.3. suunnitelma oli sama kuin edellispäivänä, eli kävimme ensin metsässä kävelemässä ja sen jälkeen ulkokentällä. Kentällä pohja oli tänään jo vähän liukkaamman oloinen, joten en oikein uskaltanut siellä laukata paria nostoa enempää. Vake liikkui taas ravissa mukavan reippaasti ja isosti eteenpäin ihan omaehtoisesti. Tällä kertaa ei kentällä ollut lisäksemme muita ratsukoita, joten Vaken keskittyminen oli etenkin aluksi huonompaa sen hieman pälyillessä ympäristöä. Käynnissä olikin aika mahdoton ratsastaa, kun poni kurkki koko ajan kaula mutkalla jonnekin. Ravissa Vake kuitenkin alkoi keskittyä paremmin, ja lopulta se rentoutuikin hyvin. Toisaalta pieni lisävalppaus ei ollut huono juttu, kunhan vaan sen energian sai kanavoitua työskentelyyn. Lopuksi pistäydyimme vielä maneesissa, jotta päästiin laukkaamaan vähän pidemmästi. Heti maneesiin siirtyessä Vake muuttui hieman puskettavammaksi, eli ulkona automaattisesti löytynyt hyvä energia ei aivan pysynyt yllä. Onneksi tässä ollaan jo ulkokauden kynnyksellä, ja kohta päästään treenailemaan ulos enemmänkin.

Maastoilua, suoristusprojektia ja omatoimihyppelyä

Ope lähti kahdeksi viikoksi lomalle, joten valmennuksista on nyt pieni tauko ja treenit jatkuvat sillä välin itsenäisesti. Kotiläksyksi saimmekin vasta-asetuksen laukassa, ja ylipäänsä olen keskittynyt kuluneen viikon aikana Vaken suoristamiseen kaikissa askellajeissa.

Lauantaina 18.3. kävimme ensin noin puolen tunnin maastokävelyllä mummotamman vanavedessä. Tämän jälkeen ratsastin vielä maneesissa toisen puolituntisen. Vake oli ollut edellisenä päivänä "ratsutuksessa" eli taitavamman kuskin alla, ja nyt se olikin erityisen mukava ratsastaa. Ratsastus sujui kevyesti niin tuntuman kuin apujenkäytönkin osalta, ja osasin itsekin ratsastaa kohtalaisen nätisti ja vähäeleisesti, kun Vake oli niin hyvin kuulolla ja kevyt. Pahin pohkeella puskeminen jäi pois, ja vaikka Vake ei varsinaisesti liidellyt eteen, niin liikkumisessa oli kuitenkin mukava tahti. Oikein hyvän mielen kerta kaikin puolin.

Sunnuntaina 19.3. ohjelmassa oli lisää maastoilua toisen ratsukon seurassa. Reittivaihtoehdot olivat hieman rajoittuneet, koska monin paikoin oli kovin liukasta ja raviradalle oli pääsy kielletty. Kävelimme ensin lenkin kesäsiirtolan kautta, ja raviradan varikolle tultuamme otimme muutaman vauhdikkaamman kierroksen ravureiden lämmittelylenkillä. Lämmittelyringin loivassa ylämäessä oli hyvä tehdä laukkakiihdytyksiä, vaikka laukkapätkät jäivätkin melko lyhyiksi. Vake lähti kaverin perään oikein terävästi ja innokkaasti, mutta molemmat ponit tulivat kyllä spurtista ongelmitta kiinni. Laukkapätkien jälkeen kiersimme vielä takaisin tallille samaa reittiä kuin olimme tulleet. Kiva, että päästiin edes vähäsen irrottelemaan.

Maanantaina ja tiistaina ratsastin omatoimiset koulutreenit ja paneuduin toden teolla Vaken suoristamiseen. Otin käynnissä ja ravissa käyttöön salmiakkikuvion, eli ratsastin neliötä, jonka suorilla sivuilla ei ollut seinän tukea. Tavanomaiset pohkeenväistöt ja sulkutaivutukset olivat toki myös ohjelmassa mukana. Saadakseni laukassa ulkolavan liiraamisen kuriin keksin ottaa ulkokäteen lyhyen esteraipan sen lisäksi, että sisäkädessä oli kouluraippa. Ajatuksena tässä siis oli, että ulkokäden lyhyt raippa estää ulkolavan liirailut ja ohjata etuosaa suoristumaan, kun taas sisäkäden pitkällä raipalla voi hipsutella takajalkoihin aktiivisuutta, jottei laukka toisaalta sammu suoristamisen yhteydessä. Näin myös pääsen pitämään istunnan paremmin kasassa, kun pohkeella ja ohjalla tarvitsee tehdä vähemmän. Lopullinen tavoite on tietysti päästä ratsastamaan laukkaa ilman apuvälineitä eli kouluratakelpoisesti, mutta jos lisäraipan avulla Vaken saa opetettua laukkaamaan suorana ja aktiivisena ja se saa tämän myötä lisää tasapainoa ja voimaa, niin pitäisihän sen laukan alkaa sitten myöhemmässä vaiheessa sujua helpommin ihan perusavuilla ja ilman aputikkuja.

Kahden raipan taktiikka oli suunniteltu erityisesti vasemman laukan täsmäkorjaukseksi. Maanantaina ei vasemman laukan työstäminen vielä aivan sujunut, mutta tiistaina pääsin tekemään toivomiani korjauksia. Kylläpä vaan siitä estelätkästä ulkokädessä oli apua, ja sain Vaken menemään vasemmassa laukassa varsin kivoja pätkiä. Suoruuden ja aktiivisuuden olen koko ajan tiennyt olevan laukan ongelmana, mutta en ole löytänyt niiden samanaikaiseen fiksaamiseen keinoja. Nyt aletaan ehkä päästä hieman eteenpäin asiassa. Kun Vake alkaa vähän paremmin pyörittää laukkaa ja käyttää selkäänsä niin onnistun pitämään tuntumankin paljon pehmeämpänä, vaikka siinä on kyllä vieläkin parantamisen varaa. Joka tapauksessa molemmat laukat keinuvat nyt aiempaa paremmassa rytmissä, ja suoristamisen kautta se tuntumakin rupeaa vähän paremmin löytymään.

Etenkin tiistaina Vake meni myös ravissa tosi kivasti. Laukkatyöskentelyn ja suoristamisen jälkeen ravissa oli lopuksi mukavaa potkua ja eteenpäinpyrkimystä. Tsemppasin vielä istuntaa pystyyn ja käsiä oikein kunnolla kannetuksi, ja jonkin aikaa Vake ravasi ihan oikealla TUNTUMALLA ryhdikkäästi ja pohkeen edessä. Tämä on taas niitä lyhyitä hetkiä, jolloin tajuaa, että tämä on se seuraava porras jota tavoitellaan. Istunta ja apujenkäyttö tuntuu kyllä olevan nyt enemmän tai vähemmän pullonkaulana kaikessa. Näillä viime aikojen ratsastuskerroilla on ollut usein sellainen olo, että Vake menisi vaikka kuuhun, jos osaisin istua selässä oikein ja pyytää oikein. Valmennustauko ei kyllä valitettavasti tee istunnalle hyvää, sillä kaltaiseni toivoton tapaus vaatisi ihan jatkuvaa muistuttamista käsien ja ylävartalon asennosta.

Näitä hetkiä lisää.

Keskiviikkona 22.3. pidin omatoimiset estetreenit. Mitään erityisen vaikeaa tai korkeaa en omin päin tohdi hypellä, mutta hypeltiinpä kuitenkin sen verran, että itselläni pysyy rytmi yllä ja Vake saa kaivattua mielenvirkistystä sileän piiperryksen lomaan. Niinpä rakensin pystyt lävistäjille ja pienistä ristikoista sarjan. Aluksi puskin Vakea esteitä kohti vähän liikaa, ja tuli muutamia esteen juureen ajautumisia. Sitten homma hurahti kunnolla käyntiin ja laukkaan löytyi mukava rytmi. Vakella oli aika sopiva energia, ja pitkillä, helpoilla teillä kelpasi laukata rennosti esteeltä toiselle. Ei tämä ollut ehkä mikään varsinaisesti kehittävä estetreeni, mutta ajoi asiansa hyppäämisen rytmin ja rutiinin ylläpidossa.

Työläyden kautta helppouteen

Torstaina 16.3. olimme kouluvalmennuksessa kolmen ratsukon tunnilla. Tunnin määritelmänä oli harjoituksia ratsukoiden tarpeiden mukaan, ja niitä totta vie saimme: vasta-asetuksia laukassa!

Aloitimme ravissa keskiympyrällä, jossa tarkistettiin sekä myötä- että vasta-asetuksen sujuminen. Vähän niin ja näin sen vasta-asetuksen kanssa oli, mutta ravissa ympyrällä se onnistui vielä kohtuullisesti. Seuraavaksi jatkoimme vasemmassa kierroksessa uraa pitkin ratsastaen pitkät sivut uran sisäpuolella ja vasta-asettaen. Päätyihin puolestaan tuli laukkaympyrät. Ravin tahdista tuli kehuja, mutta oikea pohje ei ollut läpi, vaan Vake pyrki vasta-asettaessa sinnikkäästi puskemaan ja valumaan uralle. Raipan pitäminen oikeassa kädessä ja sen painaminen oikeaa lapaa vasten auttoi hieman, mutta kyllä se suoraan meneminen ilman seinän tukea oli vähän hankalaa.

Seuraavaksi jatkoimmekin kokonaan vasemmassa laukassa, pitkät sivut uran sisäpuolella vasta-asettaen ja pääty-ympyrät myötäasettaen. Oli muuten työlästä! Vake puski ja puski uraa kohti, enkä meinannut millään saada sitä pysymään vasta-asetuksessa halutulla reitillä. Suorana laukkaaminen ilman seinän tukea oli Vaken mielestä niin rasittavaa, että se pyrki viimeiseen asti välttelemään mukavuusalueelta poistumista. Oikeassa pohkeessa ei vaan meinannut teho riittää ponin pitämiseen poissa uralta. Jälleen auttoi raipan siirtäminen ulkokäteen, ja myös huolellinen reitin suunnittelu aina edeltävästä päädystä alkaen oli tärkeää, jottei Vake päässyt nojautumaan oikealle kyljelleen. Tahkottiin ja tahkottiin, ja pienissä pätkissä askel kerrallaan sain ponin suoristumaan ja oikean lavan kuriin. Ne hetket kyllä erotti selkeästi, koska tällöin Vake loksahti tuntumalle ja alkoi laukata paremmin itseään kantaen. Suoristuessaan se vaan niin mielellään sammutti laukan, ja sitten ei taas pohkeissa meinannut riittää teho laukan pyörittämiseen. Olisi tarvittu sisätakajalan aktivointia raipalla, mutta kun se raippa oli nyt ulkokädessä suoristamassa ulkolapaa.

Oikeassa laukassa ei päästy myöskään helpolla. Tässä suunnassa tehtävänä oli ratsastaa pitkä sivu uran sisäpuolella suoraa linjaa pitkin, ja kääntää pitkän sivun matkalla kolme noin kymmenen metrin volttia. Oikeassa laukassa Vake eteni paremmin, mutta volteilla meinasi tässäkin suunnassa hieman ulkolapa karata ja poni kääntyä kaula mutkalla. Tarvittiin lisää ulkopohjetta sekä napakampaa istuntaa takajalkojen päälle. Ope kehui lopulta laukan olevan jo varsin kelpoa Vakeksi, mutta vielä parempaa se olisi ollut, jos poni olisi kääntynyt ihan kunnolla ulkopohkeesta ja kaula etujalkojen välissä eikä liirannut lapaa ulos.

Laukassa tehtiin todellakin hikisesti hommia, ja se tuotti sentään lopulta tuloksiakin. Vaikka laukan ratsastaminen ei pienistä hyvistä hetkistä huolimatta muuttunut missään vaiheessa helpoksi, tuli suoristamisesta seuraava helppous ja sujuvuus sitten esiin laukan jälkeisessä ravityöskentelyssä. Ratsastimme lopuksi ravissa muutamia suoria kaartoja radan poikki, sekä taivuttelimme vielä isolla ympyrällä. Vake ravasi oikein letkeästi, pehmeästi ja rentona tasaisen mukavassa muodossa, ja kyllä se vaan tuntui olevan paljon suorempana kahden pohkeen ja kahden ohjan välissä. Ravi myös eteni niin mukavasti, että välillä sai toppuutella pienillä pidätteilläkin. Näin siis laukassa tahkoaminen palkittiin sillä, että lopuksi pääsin ratsastamaan ravissa hyvin eleettömästi ja kevyesti. Tuumasinkin, että omin päin ratsastaessa olisi usko loppunut kesken jo monta kertaa enkä olisi päässyt läheskään samalla tavalla mukavuuskynnyksen yli kuin open patistellessa ja ohjatessa, ja eipä sitten näin mukavaan lopputulokseen olisi päästykään. Tämän takia siellä valmennuksissa käydään!

Tekevälle sattuu

Tiistaina oli taas viikoittainen estevalmennus. Tehtäviin kuului niin jumppasarjaa kuin tiukkoja käännöksiäkin.

Hypyt lähtivät mukavasti käyntiin ristikoiden ja puomien jumppasarjalla. Vakella oli tänään hyvä energia, jopa pientä pöhkövirtaa. Laukan rytmi oli kunnossa alusta alkaen, ja poni oikein imaisi kaarteista esteille, eivätkä jumppasarjan yhden laukan välit olleet ollenkaan pitkiä. Sama hyvä energia ja rytmi säilyivät myös seuraavissa tehtävissä, mutta tiukoissa kaarteissa tietysti mentiin aina enemmän tai vähemmän lapa edellä kaatuen, ja esteiden jälkeen Vake pääsi tavalliseen tapaansa koukkaamaan liian nopeasti seuraavaan kaarteeseen. Pituushalkaisijalla oleva pysty oli tässä suhteessa erityisen hankala, sillä Vake ennakoi kaarretta voimakkaasti, toki aina haluamaani suuntaan. Hyvästä energiasta kertoi se, että Vake venyi ilman mitään ongelmia kolmen laukan kaarevalle linjalle, joka oli periaatteessa vähän pitkähkö sen laukalle.

Lopuksi hyppäsimme kaikki tunnin tehtävät sisältävän "radan", jossa oli jumppasarjaa lukuun ottamatta esteillä ihan korkeuttakin. Radan aloittava ristikko-okseri oli vähintään 90-senttinen, ja siinäpä sitten kävikin ensin hassusti. Laukan rytmi kärsi tiukassa kaarteessa aavistuksen verran, ja oli kaarre vähän liian oikaistukin (vasta tunnin jälkeen hoksasin, että ratsastin tälle esteelle joka kerta vähän vinolla linjalla, eli en mennyt edeltävään kaarteeseen tarpeeksi syvälle). Askel ei natsannut esteelle ja sen edessä olevalle ponnistuspuomille, enkä uskaltanut käskeä Vakea venyttämään oikein kaukaa. Ilman ponnistuspuomia esteen eteen olisi varmaan saatu mahtumaan töpöaskel, mutta nyt siihen ei vaan sellaista mitenkään sopinut, ja niinpä Vake joutui aivan mahdottomaan paikkaan. Viimeisen asti sillä oli ajatus hypätä, mutta tajutessaan tilanteen mahdottomuuden se jätti lähtemättä hyppyyn kunnolla, ja nosti vain etujalkansa esteen sekaan. Puomien pudottua Vake sitten tyynesti käveli esteen läpi ja pois tilanteesta. Meillehän kävi täsmälleen samalla tavalla vuosi sitten keväällä kisoissa, jolloin päädyttiin samalla lailla aivan liian pohjaan isolla okserilla. Onneksi Vake ei ottanut vahingosta mitenkään nokkiinsa, vaan uudella lähestymisellä se leiskautti okserin yli kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Radan loput tehtävät sujuivat ilman ongelmia, mitä nyt pituushalkaisija ei ollut kovin suora. Tunnin päätteeksi pyysin vielä saada hypätä okserin pari kertaa uudestaan, koska sen hankaluus jäi vähän kaivelemaan. Ensimmäisessä lähestymisessä meinasi käydä uudestaan sama lähestymisvirhe, ja jäädyin itse kun ei askel taaskaan sopinut. Vake kuitenkin päätti, että nyt muuten mennään eikä meinata, ja se venytti puomille ja hyppyyn sellaisella tiikeriaskeleella, että en osannut siihen varautua. Niinpä en ollut hypyssä ihan kunnolla mukana, mutta Vake hoiti tilanteen komeasti kotiin. Vielä tultiin uusiksi, ja nyt sain ohjeeksi ratsastaa estettä edeltävän hankalan kaarteen vähän syvemmäksi. Näin saatiin nappilähestyminen ja onnistunut hyvän mielen hyppy lopuksi.

Esteen läpi rysäytys jäi tietysti harmittamaan, mutta tekevälle sattuu, ja onneksi Vake ei tällaisista satunnaisista vahingoista ole moksiskaan. Tavallaan oli tietysti myös hyvä huomata, että tämän pahempaa ei tapahdu silloinkaan, jos lähestyminen isommalle esteelle menee ihan pieleen. Vake ei töksäytä salamakieltoa eikä se roikaise hyppyä esteen sekaan, vaan se tekee tällaisen semihallitun jarrutuksen ja tilanteesta selvitään varsin turvallisesti. Vakella siis arviointi ja harkintakyky toimii, vaikka kuskilla ne välillä pettävät. On se fiksu!

Etsiskelyä

Perjantain 10.3. ja maanantain 13.3. välisenä aikana ratsastelin Vakella itsenäisesti sekä kävimme maastokävelyillä. Sunnuntaina Vakella oli vapaapäivä, ja kävin aurinkoisen sään kunniaksi sen kanssa kunnon talutuslenkillä. Talutettuna Vake kulkee minne vain rentona ja luottavaisena myös ilman hevoskaveria, eli sille ei tosiaankaan ole väliä meneekö edellä ihminen vai hevonen kunhan joku siinä edellä menee. Kiertelimme läpi kaikki lähistön polut ja tunti vierähti leppoisasti ponin kanssa ulkoillessa.

Vake sai tällä viikolla mikrosirun, siksi kaulassa on karvaton läntti.

Muina päivinä ratsastin maneesissa, joskin lauantaina kävimme ensin puolen tunnin kävelyllä maastossa, tällä kertaa satulasta käsin. Maneesitreenit sujuivat monilta osin ihan ok:sti, mutta vähän tasapaksun oloista menoa oli niin perjantaina, lauantaina kuin maanantainakin. Yritin työstää ja saada Vakea tehtävien kautta kevyemmäksi ja pehmeämmäksi, mutta se kaikkein paras yhteinen sävel jäi mielestäni löytymättä. Tuntuma jäi vähän epätasaiseksi, minkä tulkitsin olevan merkki siitä, ettei Vake ollut kunnolla pohkeen edessä, ja tosiaankin tulin puskeneeksi aivan liikaa pohkeilla. Erityisesti etsiskelin laukassa sitä samaa hyvää fiilistä kuin torstain tunnilla ja koetin vasta-asetuksilla saada ulkolavan suoristumaan. Parhaimmilla hetkillä laukkaan löytyikin taas oikeansuuntaista ideaa, mutta aika työlästä laukan ratsastaminen oli. Tuttuun tapaan yritin herätellä ja kuumentaa ponia laukannostotehtävillä. Maanantaina Vakella olikin melkein kuin pientä pöllövirtaa, joka tosin vakemaiseen tapaan ilmeni vain noin viiden minuutin mittaisena virtapiikkinä. Joka tapauksessa hetkellinen ponin villiintyminen toi laukkaan juuri kaivatunlaista lisäenergiaa, ja vähän aikaa mentiin jopa vasemmassa laukassa ryhdikkäänä ja aktiivisesti tuntumaa kohti. Tältä se tuntuisi, jos Vake olisi laukassa oikeasti pohkeen edessä, ja kummasti myös suoruuden korjaaminen oli helpompaa, kun ei samalla tarvinnut puskea eteenpäin. Jotenkin vaan pitäisi viritellä laukkaan tämä sama energia tilanteessa kuin tilanteessa.

Laukkaa rakentamassa

Torstai-iltana vuorossa oli tämän viikon kouluvalmennus eli puolituntinen yksityisopetuksessa. Ehdin verrytellä ehkä kymmenisen minuuttia itsekseni, enkä siinä ajassa ehtinyt oikein muuta kuin todeta, että Vake liikkui melko laiskan oloisesti. Siitäpä sitä sitten lähdettiin herättelemään samoin kuin kuskiakin.

Ensin sain tehtäväksi ratsastaa ravissa puolen maneesin kokoisella neliöllä, jossa tuli olla syvät kulmat ja suorat sivut. Kohta mukaan tulivat laukannostot, eli kulmat mentiin ravissa ja suorat sivut laukassa. Siinä ei paljon pyöreydestä ehtinyt haaveillakaan, mutta ainakin takaosalle tuli väkisinkin pientä herättelyä ja jumppaa kun koko ajan vaihdettiin ravista laukkaan ja takaisin. Nostoihin haluttiin nopeutta ja terävyyttä, ja yhtään en saanut istuntaa heilauttamalla "auttaa" nostoa. Erityisesti hitaus ilmeni neliön avoimella sivulla ilman seinän tukea, sillä tässä huomioni herpaantui reitille ohjaamiseen ja ulkolavan mukaan kääntämiseen. Nostot paranivat, kun ihan tietoisesti keskityin pitämään kädet rentona ja välttämään ohjasta vetämistä laukkaa nostaessa.

Jatkoimme neliöllä vielä kokonaan oikeassa laukassa, ja joka toiseen kulman ratsastettiin voltti. Laukkavolteilla yritettiin saada Vake ottamaan sisätakajalkaa paremmin käyttöön, mutta se oli työn ja tuskan takana. Vake yritti koko ajan päästä mahdollisimman helpolla, ja niinpä se joko liirasi vähän ulos tai oikaisi volttia sisään. Etenkin takaisin kohti uraa kääntyessä Vake teki pienen "hyppäyksen" sisään, jota en itse olisi edes hoksannut. Kun tässä kohdassa otin sisäpohkeen käyttöön niin poni alkoi taipua hiukan paremmin. Ihan valmiiksi ei laukkaa vielä saatu, ja väliin otettiin huokaisu ravissa sekä muutama väistö. Ravissa liikkuminen oli jo parempaa, ja kun hetken päästä palattiin vielä laukkaan, alkoi tulla tulosta. Laukka lähti pyörimään ja keinumaan asiallisella tuntumalla, ja sain rentoutettua kädet hyvällä tavalla joustaviksi. Sisäohja pääsi jo melkein roikkuvaksikin kun hain ulko-ohjan käteen, mutta ope ohjeisti asettamaan sisään hieman johtavalla ja "ilmavalla" ohjasotteella. Sain mielikuvasta kiinni, ja sisäohja pysyi tuntumalla mutta kevyenä myös asettaessa. Sama onnistui jopa vasemmassa laukassa, joka sekin pyöri nyt hyvällä energialla ja pyöreässä muodossa. Ero Vaken "tavalliseen" laukkaan oli kuin yöllä ja päivällä!

Lopuksi työskentelimme vielä ravissa, ja sain ratsastaa hieman raviväistöjä. Vasenta pohjetta Vake väisti oikein sujuvasti ja letkeästi rentouden ja ravin energian säilyttäen. Oikean pohkeen väistäminen ei ollut aivan niin pehmeää, mutta hyviä ristiaskeleita tuli myös tähän suuntaan, ja ope kehui väistöjämme kovasti. Päätimme tunnin kevyessä ravissa, jossa haettiin ensin oikein ryhdikästä ja lyhyttä muotoa sekä suurempaa askelta. Minun piti keskittyä istumaan aivan todella pystyssä ja kantamaan kädet kunnolla, jotta myös Vake saattoi nostaa etuosaansa. Tämän jälkeen sitten haettiin pidempää ja matalampaa muotoa sekä hidasta mutta joustavaa askellusta ravissa. Tässä Vake rentoutui mukavasti.

Sekä minä että ope olimme oikein tyytyväisiä siihen, mitä laukassa saatiin aikaiseksi. Sieltä ne nappulat alkavat vähitellen löytyä laukkaankin, vaikka tosi sitkeässä se on ollut ja Vake on ollut kovin haluton käyttämään takaosaansa ja selkäänsä laukassa kunnolla. Monesti tilanne ajautuu siihen, että Vake laukkaa tönkösti ja joustamattomasti, jolloin sekä istunta että tuntuma menevät myös tönköksi ja joustamattomaksi, eli ollaan ihan noidankehässä. Sitten kun jompikumpi alkaa vähän joustaa, niin toinenkin pääsee joustamaan, ja päästään tähän missä oltiin tänään eli aivan toiseen malliin pyörivään laukkaan. Tällaisessa laukassa Vake alkaa jo ihan käyttääkin kroppaansa, ja tällainen moodi on se, missä laukkaa päästään kunnolla kehittämään ja työstämään. Ja juuri laukan kehittäminen se juttu, jonka kautta voidaan päästä hyppäämisessäkin uudelle tasolle ja saada se 10 senttiä lisää estekorkeuteen. Laukan rakentaminen kuntoon on siis sileän työskentelyssä nyt aivan tärkeimpiä tavoitteita, ja tässä meillä on siihen alku.

Estetunti x2

Tällä viikolla hyppäsimme sekä tiistaina että keskiviikkona. Viime viikolla esteet jäivätkin kokonaan väliin, joten nyt oli mukava ottaa tuplahyppelyt.

Tiistaina 7.3. oli ensin tavallinen estetunti, jonka ohjelmassa oli sujuvaa menoa perustehtävillä ilman kummempia teknisiä koukeroita. Tämä kuulosti mukavalta. Enimmäkseen esteet pysyivät ihan matalina, ja hyppyjen määrä varsin maltillisena. Aluksi meillä oli pieniä käynnistymisvaikeuksia ja rytmin hakemista. Hyvä ettei Vake suorastaan kompastunut pikkuruiseen verryttelyristikkoon. Poni ei ollut aivan kunnolla pohkeen edessä, mikä johti siihen, että päädyin ratsastamaan eteen vielä estettä kohti. Ope kehottikin ratsastamaan laukan sujuvaksi kaarteissa, jotta estelinjalla oli jo riittävä pyrkimys ja saatoin estettä kohti vain rentoutua ja odottaa. Vähitellen Vake myös onneksi heräsi kunnolla ja laukkaan tuli imua, sitä paremmin mitä korkeampia esteet olivat. Lopputunnista Vake alkoi jo lähestulkoon "kiikuttaa" liikkeellelähdöissä! Viimeisenä hyppäsimme kolmen esteen pätkän (lävistäjäpysty, lävistäjäokseri ja pysty pitkällä suoralla lähestymisellä), jossa puomit olivat ainakin 90 sentissä ellei korkeammallakin. Tämä pätkä sujui kuin unelma, sillä nyt sain pidettyä kaarteissa kunnon vauhdin päällä ja esteitä kohti ei tullut mitään epätoivoista puskemista. Superhyvä!

Keskiviikkona 8.3. vuorossa oli puolentoista tunnin estetreeni, jossa hypättiin ratatehtäviä. Tältä tunnilta tuli myös videoita. Hypyt lähtivät käyntiin paremmin kuin edellisenä päivänä, ja verryttelytehtävällä pientä kavalettia ylittäessä oli jo ihan hyvä rytmi ja tekemisen meininki. Kolmen laukan suora linja sen sijaan oli meille vähän haastava, koska etäisyys oli Vaken laukalle aika pitkä. Urheasti Vake kuitenkin venytti hyppyyn vähän kauempaakin. Kaukaa lähtevissä hypyissä oli vain se ongelma, että niissä en saanut yhtään estettyä Vaken puskemista sisään seuraavaan kaarteeseen, eli oikaisemista tuli taas aika paljon. Oikaisemisen takia laukka vähän hyytyi kaarteissa, jolloin jouduin taas ratsastamaan eteen estettä kohti, mikä tietenkään ei johtanut hyviin tuloksiin. Niinpä sain jälleen ohjeeksi ratsastaa kunnolla eteen kaarteissa ja odottaa estelinjalla, sekä tietysti se oikominen olisi pitänyt saada kuriin. Vake menikin tänään kaarteet aikamoista lapaliirtoa, eli tunku sisälle oli kova.

Kun aloin paremmin vahtia laukan sujuvuutta kaarteissa ja rauhoitin ratsastuksen estelinjoilla, alkoi homma sujua paljon paremmin. Tälläkin kertaa siis meno parani loppua kohti koko ajan. Lopuksi hypättävä rata, jossa korkeimmat esteet olivat ehkä 80-85 sentin tasoa, sujui aika kivasti. Kolmen laukan linjalle tultiin sisään töpöaskeleella, mistä syystä väli jäi pitkäksi, ja tämän saimmekin vielä lopuksi uusia. Muuten oli oikein näppäriä lähestymisiä, kun "usvatin" jo kaarteissa laukan valmiiksi. Tekemiseen ei löytynyt ehkä ihan sellaista helppouden tuntua ja rytmiä kuin kaksi viikkoa sitten Bennyn valmennuksessa, mutta ihan näppärää oli kuitenkin ja Vakesta löytyi kuin löytyikin taas hyvin kierroksia.