Estetreeni FilmMe:n kera

Lauantaina 14.1. ohjelmassa oli esteratatunti. Ennen tuntia kävimme Vaken kanssa verryttelemässä noin 40 minuutin kävelyllä maastokaverimme kanssa. Olipahan siis kerrankin perusteellisesti kävelytetty hevonen treeniin lähtiessä. Tunti alkoi ravipuomisarjan parissa, minkä jälkeen puomeja ylitettiin myös laukassa. Laukkapuomisarja ympyrän kaarella onnistui ihan sujuvasti, sillä Vake oli kohtalaisen hyvin hereillä. Astetta vaikeampi oli seuraava tehtävä, jossa samalla ympyrällä ylitettiin toisella puoliskolla puomit harjoitusravissa ja toisella puoliskolla puomit laukassa. Siinä tuli kiire saada laukka rullaamaan hyvässä rytmissä eteen ennen puomisarjaa. Vake oli tässä tehtävässä kuitenkin oikein topakkana, ja ravissa jalat nousivat aika näpsäkästi. Ensin tosin poni yritti laukkapuomien jälkeen kääntyä pois ympyrältä ja karata kavereiden luokse toiseen päätyyn, mutta raipan vaihtaminen ulkokäteen teki oikealle reitille kääntämisestä helpompaa.

Ensimmäinen estetehtävä sisälsi kaksi pystyä vastakkaisilla pitkillä sivuilla ja näiden välisen loivan kaarroksen. Esteet hypättiin ensin vasemmasta ja sitten oikeasta laukasta. Tässä näkyi hieman puolieroa, eli oikeassa laukassa Vake puski ja kampesi jonkin verran sisäpohjetta vastaan, kun taas vasemmassa kierroksessa meno oli kaarteissa luontevampaa. Molemmista suunnista kuitenkin hypyt onnistuivat ihan näppärästi.

Hyppäsimme verryttelyesteenä vielä lävistäjäokserin yksittäisenä, ja tämän jälkeen oli ratatehtävän aika. Ensimmäisellä radalla estekorkeus oli pääosin noin 70 senttiä. Rata meni muilta osin ihan mukavasti ja sujuvasti, mutta oikeassa laukassa lähestyttävällä lävistäjäokserilla sekä viimeisenä esteenä radan poikki hypättävällä noin 90 sentin pystyllä lähestymistä sotki oikealle puskeminen ja oikaisu. Pieni oikaisu kaarteesta sai aikaan sen, ettei hyvää ponnistuspaikkaa löytynyt. Pystylle otettiin sitten useampi sakkokierros, kun yritettiin saada lähestymisen palikoita järjestykseen. Tunsin, kuinka Vake aina oikaisi ja sen vuoksi päätyi esteen juureen, mutta en saanut tätä korjattua. Uutta rytmiä haettiin hyppäämällä sama este samanlaisella lähestymisellä vasemmalta, ja kas kun se olikin aivan helppoa tähän suuntaan. Sitten sain lopulta vietyä Vaken myös oikeassa laukassa kaarteeseen niin, että sisäpohje oli paremmin läpi ja esteelle päästiin asiallisesti. Edelleen päädyttiin aavistuksen lähelle, mutta rytmiin ei tullut enää rikkoa vaan hyppy lähti ihan sujuvasti.

Lopuksi hyppäsimme vielä neljän esteen pätkän korotetuilla esteillä. Meille esteet olivat noin 80-90 sentin väliltä. Tällä pätkällä laukka sujui oikeastaan terävämmin kuin edellisellä radalla, ja ponnistuspaikat löytyivät nyt hyvin. Yhden laukan sarjalla etäisyys olin vain noin 6,2 metriä, joten tämä oli meille helppo vaikka b-osa olikin korotettu noin ysikymppiin. Päivän hienoimman hypyn Vake teki pystylle, jonka alla oli pieni laatikko. Ope totesikin, että Vake hyppää paremmin silloin, kun esteen alla on jotain rekvisiittaa. Saimme uusia vielä saman tien sarjan, jossa minun haluttiin suoristavan ylävartaloa pystympään esteiden välissä. Vähemmällä sukeltamisella sarja ylittyikin vielä paremmin.

Hyppelyt menivät jälleen kerran mukavasti, ainakin suurimmaksi osaksi. Vakella oli aika hyvä energia laukassa, ja tekemisessä oli sujuva meininki. Pulmana oli vaan se oikealle puskeminen ja oikaiseminen, mikä sekoitti pakkaa oikeassa laukassa tehtävissä lähestymisissä. Oikean laukan kaarteissa on vaan oltava erityisen tarkkana, eikä saa päästää Vakea oikomaan ja puskemaan aivan miten sattuu. Maneesissahan asia oikein korostuu, kun jo muutenkin pienistä kaarteista ei ole varaa menettää yhtään senttejä turhan kampeamisen takia.

Maneesissa, raviradalla ja maastossa

Keskiviikkona 11.1. Vakella oli kengitys. Kengitysväliksi tuli melko tarkalleen 8 viikkoa, sillä Vakella on melko hidaskasvuiset kaviot. En ollut itse paikalla kengittäjän käydessä päivällä, mutta tallin henkilökunta onneksi huolehti asiasta puolestani. Toistaiseksi jatketaan samalla setillä kuin aikaisemmin, eli edessä on kengät hokeilla ja tilsakumeilla ja takaset saa olla tällä erää kengättä. Viimeistään talven kääntyessä kevääksi laitetaan takakengät, mutta mahdollisesti toki aikaisemminkin jos alkaa tuntua tarpeelliselta jäätikkökelien vuoksi. Takakaviot on tällä hetkellä tosi hyvän näköiset, reunoista hieman pyöreäksi hioutuneet ja siistit eikä ole minkäänlaisia lohkeamia, repaleita tai epäsäännöllisyyksiä, joten mielelläni pitäisin ne ilman kenkiä jos vaan kelit sallivat.

Keskiviikkona myös kävimme maneesissa liikuskelemassa tavalliseen tapaan kaikissa askellajeissa. Tänään satulassa oli taas valitettavasti huonosti istuva kuski. Meno oli kuitenkin melko rentoa, mutta samalla kyllä takaosa toimi taas laiskemman puoleisesti. Verryttelylaukan jälkeen ravi oli sentään jo toimivampaa, ja laukassa sain käsiä ja tuntumaa rentoutettua. Koetin ottaa revanssia maanantaina nihkeästi sujuneiden väistöjen kanssa, mutta hieman laihoin tuloksin. Käynnissä väistöt sujuivat ihan mukiinmenevästi, mutta ravissa varsinkin vasemman pohkeen väistäminen oli jännittynyttä ja kankeaa. Kun ei takaosan jumppaaminen väistöillä tuottanut haluttua tulosta, päätin sen sijaan jumppailla Vakea käynti-ravi-siirtymisillä. Siirtymiset sujuivatkin oikein kivasti, ja pyöreys säilyi niiden läpi hyvin. Lisäksi niin poni kuin ratsastajakin pysyivät ryhdikkäämpinä, kun ei vain vyörytty ravissa eteenpäin. Tasainen jumputus eteenpäin samassa askellajissa samaa vauhtia johtaa yleensä ennen pitkää painon valahtamisen enemmän ja enemmän eteen, joten todellakin kannattaa tehdä ahkerasti niin siirtymisiä kuin väistöjäkin katkaisemaan tappavan tasapaksu puksutus.

Torstaina en sitten muilta kiireiltäni joutanut tallille, mutta Vake sai silti liikuntaa, sillä sovimme liikutuksesta erään tallilla käyvän vanhan tuttavani kanssa. Nyt Vakella on siis apuliikuttaja, joka kaiken lisäksi on paljon itseäni taitavampi. Uskoisin tämän olevan erittäin hyvä järjestely, sillä varmasti auttaa meitä ratsukkona eteenpäin, jos välillä Vakea ratsastetaan myös paremmin kuin mihin itse pystyn. Mitä toimivampi ratsu Vakesta saadaan, sen paremmin kykenen myös itse opettelemaan hyvää ratsastusta!

Perjantaina 13.1. olin jälleen itse ratsailla ja liikutin Vaken kevyehkösti. Aloitus käynnissä sujui oikein mukavasti Vaken ollessa pehmeän ja kevyenkin oloinen. Tällä kertaa ei ollut kiirettä päästä ravailemaan ja saada sitä kautta konetta käynnistymään, vaan tuntui mielekkäältä aloittaa muutamilla käyntitehtävillä. Ravissa Vake oli hitaamman puoleinen, mutta laukka sen sijaan oli harvinaisen pontevaa ilman tarvetta lennättää ponia eteenpäin. Teimme myös tämän viikon parhaita raviväistöjä, ja etenkin yksi väistö oikealle oli aivan superhyvä. Ei Vake ollut paremman kuskin jäljiltä automaatti tai liitokavio eikä sellaista tässä tietysti odotettukaan, mutta joitain pieniä eroja oli havaittavissa.

Lauantaina 14.1. kävimme ensin kävelylenkillä toisen ratsukon seurassa. Menimme raviradalle, ja kiersimme sen kahdesti ympäri käynnissä. Tämä toimi erinomaisena lämmittelynä hieman myöhemmin iltapäivällä ratsastetuille estetreeneille. Olimme siis estetunnilla hyppäämässä FilmMe:llä kuvattuja ratatehtäviä, mutta tästä tunnista tulee enemmän tarinaa erillisessä postauksessa!

Sunnuntaina 15.1. oli oikein mukava sää, pientä pakkasta ja uutta lunta maassa. Ohjelmassa olikin pelkkä maastolenkki, jonne en tällä kertaa ollut hankkinut kaveria mukaan. Kävelimme Vaken kanssa noin 40 minuuttia lähireiteillä eli tutuilla poluilla, ja keli salli myös kiertää osan matkaa tietä pitkin. Vake oli hieman jännittynyt koko lenkin ajan eikä ihan täysin rentoutunut, vaikka ei se onneksi varsinaisesti säpsynyt. Katseli vaan ympärilleen valppaammin ja vähän puhisi, mutta meni mukisematta eteenpäin. Poluilla osasin itse olla rentona, mutta tiellä hieman jännitti mahdollinen liukkaus. Yksinkin siis maastokävelystä selvitään, mutta kaverin kanssa olisi rennompaa ja kivempaa. Kuulin myös, että saaresta löytyy kuin löytyykin laukkaamiseen hyvin soveltuvia teitä, joten täytyypä päästä tutustumaan niihin jonkun paremmin tienoot tuntevan seurassa. Jäälläkin oli pari ratsukkoa juuri aikaisemmin päivällä pyörähtänyt, mutta sinne en nyt tohtinut Vaken kanssa mennä, sillä avaralle jäälle meno ja siellä suihkivat hiihtäjät olisivat olleet yksin liikkuessa ehkä turhan jännittävä juttu. Pääasia oli, että viikonloppuna ei harrastettu ollenkaan kouluratsastusta maneesissa, vaan hypättiin ja käytiin ulkona kevyillä lenkeillä. Näin sitten toivottavasti löytyy koulutreeneihinkin taas enemmän motivaatiota.

Esteharjoituksia suhteutetuilla linjoilla

Tiistaina olimme estetunnilla pienten esteiden ryhmässä. Tunti ei alkanut hyvin, vaan sileän verryttelyssä Vake oli kaikin puolin tosi nihkeä. Taipuminen oli huonoa, ja Vake ei kantanut itseään tippaakaan. Niinpä meno oli aivan luokatonta köpötystä, eikä tällaisista lähtökohdista ollut kovin hehkeää lähteä hyppäämään. Mietiskelin, että ennen tuntia olisi voinut olla hyvä varata enemmän aikaa verryttelyyn ihan vaan ulkona kävelyttämällä ja vaikka vähän käynnissä jumppailemalla.

Aloitustehtävänä oli maapuomin ylitys laukkaympyrällä, sekä tämän jälkeen lävistäjällä puomilinja, joka päättyi matalaan pystyyn. Lävistäjän päätteeksi ratsastettiin suoraan kohti kulmaa ja pysäytettiin sinne. Sain Vaken hätisteltyä laukassa liikkumaan eteenpäin, mutta etuosa oli vielä kovin kannateltavan oloinen ja poni meni pitkänä. Tuntuma jäi kovaksi, ja sitä vastaan ratsastaessa laukka kävi vain kiireisemmäksi sen sijaan, että askelpituus olisi voinut venyä. Lävistäjätehtävä osoittautui meille tunnin ehdottomasti vaikeimmaksi palaksi. Jujuna oli, että lävistäjälle ei muiden esteiden ja maapuomien sijoittelun vuoksi voinut kääntää milliäkään oikaisten, vaan käännöksen kulmasta tuli jyrkkä ja tarkka ja puomeille oli pakko lähestyä viivasuorassa. Näin en päässyt ollenkaan pelaamaan lähestymisessä tiellä, vaan laukan olisi ollut pakko olla kunnossa läpi kaarteen ja puomia lähestyessä. Koska Vake tuli kaarteesta aina joko löysästi tai hätäisesti ja pitkänä puikulana, niin ensimmäiselle puomille ei askel osunut sitten millään oikein. Yritin ratkaista tilannetta vauhdin lisäämisellä, mutta sen seurauksena sain Vaken vain entistä hätäisemmäksi ja pois rytmistä, joten tuloksena oli lisää rämpimistä. Vasta kun hoksasin oikein ajatuksen kanssa rauhoittaa ratsastusta ja rentouttaa kädet ponin etupainoisuudesta huolimatta, alkoi laukka pyöriä paremmassa rytmissä. Silti askeleen osuminen lävistäjäpuomeille jäi vielä jossain määrin ratkaisemattomaksi ongelmaksi. Ilmeisesti tosiaan ratkaisen etäisyyksiä niin paljon tietä muuttamalla, että pasmat menevät täysin sekaisin kun käännöstä ei voi vaivihkaa oikaista mieleisekseen.

Loput tunnin tehtävistä sujuivat onneksi paljon paremmin, ja homma lähti vihdoin halutulla tavalla käyntiin. Aina oman vuoron koittaessa otin alle reilun laukkapätkän uralla hakien sujuvaa rytmiä ja rentoutin käsiä oikein ajatuksen kanssa. Kun aloimme hypätä esteitä helpommilla lähestymisillä, löytyi Vakellekin jo sopivaa imua esteitä kohti. Tehtävinä tänään oli suhteutettuja linjoja. Hypättävänä oli 4 laukan suora linja, 5 laukan kaareva linja ja 4 laukan kaareva linja. Lisäksi yksi este oli sijoitettu yksinään pitkälle sivulle, ja sille tuli pitkä suora lähestyminen. Näitä tehtäviä hyppäsimme sitten erilaisina yhdistelminä. Linjojen etäisyydet olivat meille varsin sopivat, eli Vaken laukan sujuessa eteen ei ollut vaikeuksia yltää haluttuihin askelmääriin. Itse asiassa pari kertaa etäisyydet kävivät jo hieman ahtaiksi, eli kaarevia linjoja olisi voinut tällöin "pullistaa" hieman enemmän. Estekorkeudet olivat enimmäkseen noin 60-70 senttiä, ja tällä tasolla oli oikein leppoisaa hypätä nyt kun oli viimein päästy rytmiin kiinni. Päädyissä tuli välillä hieman kiire, kun Vake pääsi edeltävän esteen jälkeen vähän oikaisemaan ja pienentämään jo muutenkin tiukkaa kaarretta. Etenkin näissä tilanteissa piti huolehtia laukan säilymisestä läpi kaarteen, jotta estettä kohti pääsi lähestymään rennosti ja "tekemättä mitään".

Lopuksi hyppäsimme kierroksen, johon sisältyi pari noin 90 sentin pystyä. Hurautimme viiden esteen tehtävän oikein sujuvasti, ja kaikille esteille päästiin hyvässä rytmissä. Viiden laukan kaareva linja onnistui aivan nappiin, mutta neljän laukan kaarevalla linjalla olisin saanut laajentaa kaarretta hieman sekä ottaa laukkaa vähän paremmin kiinni sen sijaan, että vyöryttiin estettä kohti etäisyyden jäädessä hieman ahtaaksi. Pääasia kuitenkin oli, että tällä radalla kaikille esteille pääsi lähestymään rennosti ja tekemättä mitään viimeisillä askelilla. Juuri tätä seikkaa ope painotti tunnin lopuksi: tavoitteena on, että laukan sujuvuus, tie ja rytmi ovat kunnossa jo hyvissä ajoin ennen lähestymistä, jotta estettä kohti ratsastaja pääsee vain rentoutumaan ja hyppy hoituu aivan itsestään. Tunnin loppua kohti tällaiseen tilanteeseen mukavasti päästiinkin, vaikka alku olikin vaivalloinen. Hienoa, että alkukankeudet eivät laittaneet hommaa aivan jäähän vaan tekemiseen löytyi kuin löytyikin ihan hyvä kipinä.

Jumitila ja sen korjaus

Sunnuntaina 8.1. menimme koulutunnilla viiden ratsukon ryhmässä. Tunnin aiheeksi oli määritelty jumppaa väistöillä, eli juuri minulle ja Vakelle sopiva teema. Tänään ei kuitenkaan homma sujunut aivan toivotulla tavalla eikä Vake jumppaantunut läheskään niin hyväksi kuin olisin toivonut. Yhteenvetona voisi todeta, että nyt oli kuskilla istunta jumissa ja ponilta motivaatio kateissa. Vake oli jähmeän ja hitaan oloinen, eikä kantanut itseään ollenkaan. Omasta puolestani tuntui suorastaan fyysisesti mahdottomalta saada hartiat pois etukumarasta tai jalat pitkäksi ponin ympärille mutta pitää samalla kroppa joustavana ja rentona. Saatoinpa myös hermostua liiaksi siitä, että ratsastus tuntui tänään niin kovin kehnolta, ja päädyin heti alussa tuuppaamaan Vakea aivan liikaa eteen toivoen vauhdista ratkaisua ongelmiin. Niinpä menetettiin jopa ravista tahti, joka kuitenkin yleensä on meillä melko hyvin kunnossa. Verryttelytehtävä eli pienet väistöpätkät pääty-ympyröillä tuntuivat tänään aiheuttavan lähinnä eripuraa ratsastajan ja hevosen välillä.

Ympyräväistöistä siirryttiin ratsastamaan väistöjä toisella pitkällä sivulla uran sisäpuolelta uralle ja toisella pitkällä sivulla päinvastaiseen suuntaan. Ensin mentiin käynnissä, jossa väistöt vielä onnistuivat kohtuullisesti ja saivat Vaken ryhdistäytymäänkin kivasti. Raviväistöissä sen sijaan Vake yritti vain painaa lapa edellä kylkimyyryä, joten poikitus jäi huonoksi ja rentous puuttui. Miten ihmeessä väistöt olivatkin nyt näin vaikeita, vaikka viime aikoina Vake on muuten väistänyt tosi näppärästi? Yksi syy saattoi olla ihan vaan oma turhautumiseni, joka teki ratsastuksesta liian nykivää ja jännittynyttä. Lopuksi saimmekin onnistumaan pari väistöä vasemmalle huomattavan paljon paremmin, kun lähdin pyytämään pienemmin, rennommin ja yksinkertaisemmin avuin. Älä tee liikaa äläkä runno, niin johan alkaa sujuakin!

Jos tunnista jotain hyvää haluaa kaivaa, niin Vake teki mukavan napakoita laukannostoja. Lopputunnista kuvio oli siis sellainen, että toisella pitkällä sivulla tuli raviväistö pois uralta, ja toisella pitkällä sivulla nostettiin laukka ja laukattiin iso voltti. Raipan pitäminen vasemmassa laukassa ulkokädessä oli hyvä idea, sillä tällöin Vake ei lähtenyt liirailemaan kaula mutkalla vaan voltin kääntäminen onnistui helposti. Raipan ollessa ulkokädessä jää myös suurin osa pukittelusta pois. Loppuraveissa sitten tuli joitain mukaviakin pätkiä, jolloin Vake liikkui letkeämmin ja tahdikkaammin sekä rehellisemmin tuntumalla. Tuntuma ei kuitenkaan pysynyt tasaisena pitkiä aikoja, koska Vake ei ollut aidosti pohkeen edessä eikä vieläkään työntänyt ravia kunnolla takaa.

Treenikerta oli siis varsin turhauttava, mutta joskus nyt vain on tällaista. Pika-analyysini taustasyistä nosti todennäköisimmäksi tekijäksi oman kroppani täydellisen jumitilan, joka esti toimivan istunnan saavuttamisen. Edellisistä pilatestreeneistä on aivan liian pitkä aika! Niinpä otin itseäni niskasta kiinni, ja tein sunnuntai-iltana omatoimiset kotiharjoitukset tuttujen pilatesliikkeiden parissa.

Maanantaina 9.1. oli onneksi aivan uusi päivä ja ”uusi” kroppa. Pilates taisi kuin taisikin tehdä pieniä ihmeitä, sillä hevosen selässä istuminen oli noin sata kertaa luontevampaa kuin edellisenä päivänä. Tällä kertaa ratsastin Vaken itsenäisesti, joten ei tietysti ollut myöskään paineita siitä, että ope tai muut katsoo ja pitäisi saada kulkemaan. Kunhan Vake vain oli ensin hieman vertynyt, niin ravissa oli oikeinkin letkeää ja notkeaa menoa. Kaarevilla urilla poni taipui tosi näppärästi, ja liikkuminen oli rentoa mutta etenevää. Jopa laukassakin tuli pari lupaavaa pätkää. Hyvä näin, mutta enpä kyllä olisi uskonut yhdellä omalla jumppatuokiolla olevan näin suurta vaikutusta. Toki lisäksi mukana saattoi olla henkisenkin puolen juttuja, eli joskus sitä vaan menee hevosen selkään oikealla ja joskus taas väärällä asenteella. Joka tapauksessa minun on syytä potkia itseäni pilatesharjoitteluun huomattavasti useammin, sillä onhan se ennenkin huomattu, kuinka suuresti tällainen oheistreeni minua auttaa.

Toppahousukeli ja muutto ison tallin puolelle

Torstaina 5.1. oli kunnon pakkaspäivä, mutta maneesissa kuitenkin varsin leppoisa lämpötila. Ohjelmassa meillä oli liikutus sileällä, ja kuskilla oli varmuuden vuoksi toppahousut sekä talvikengät jalassa. Johtui sitten poikkeavista varusteista tai ei, niin tämä oli niitä päiviä, jolloin osasin asettaa vaatimustason ja odotukset matalalle, ja sen ansiosta sitten sujuikin yllättävän mukavasti. Vakella oli ollut edellisenä päivänä täysin vapaata, mikä varmaan sekin vaikutti vain positiivisesti. Meno oli rentoa ja varsin toimivaakin, ja ennen kaikkea Vake teki tosi näppäriä väistöjä. Innostuin myös ratsastamaan raviväistöjä kääntäen asetuksen menosuuntaan, ja tällaiset alkeelliset sulkutaivutuksetkin Vake meni vaivattomasti. Väljät ja liukasvuoriset toppahousut toivat ratsastukseen oman lisähaasteensa, mutta toisaalta ehkä juuri sen vuoksi jouduin pinnistelemään istunnan eteen sen verran, että sain omankin kropan oikealla tavalla käyttöön. Onnistuneen ratsastuskerran kruunasi kirkas tähtitaivas ja kuutamo, joita sai ihailla maneesilta tallille palatessa.

Perjantaina 6.1. pääsin pyhäpäivän ansiosta ratsastamaan jo valoisalla. Lämpömittarin lukema oli eilistäkin alhaisempi, noin -23 asteen tienoilla. Päivä oli aurinkoinen ja kirkas, joten pakkasesta huolimatta minun teki ehdottomasti mieli lähteä maastoon. Niinpä teimme Vaken kanssa noin 40 minuutin käyntilenkin ihan kaksistaan. Oma pukeutumiseni oli melko onnistunut, sillä ensimmäiset 30 minuuttia pysyin lämpimänä vaikka vain istuin käynnissä kyydissä. Niinpä pystyin nauttimaan kauniista talvipäivästä ja rauhallisesta maisemien katselusta. Vaikkei kaveria ollut mukana, niin Vake meni tutuilla lähipoluilla oikein asiallisesti. Kolusimmekin käytännössä kaikki mahdolliset polunpätkät läpi, joten Vake sai myös vähän kiipeillä mäkiä. Tähyilin puiden lomasta Kallaveden jäälle, missä oli tällaisena päivänä tosi kaunista. Voi kun tulisi paksut jäät, niin että sinne pääsisi ratsastamaan! Noin puolen tunnin kohdalla alkoi lenkistä karista nautinto, kun yhtäkkiä tuli kylmä. Niinpä oli pakko hakeutua vielä hetkeksi maneesiin ravaamaan, jotta itselläni lähti taas veri kiertämään. Onpa kyllä hyvä, että lähipolkujen kiertely onnistuu meiltä mutkattomasti myös ilman kaveria, joten maastoon pääsee periaatteessa milloin vain.

Uusi karsina.

Lauantaina 7.1. Vake muutti maneesin yhteydessä olevaan isoon talliin. Kuukauden verran se siis ehti majailla raviradan ratatallissa, josta maneesille on matkaa parisataa metriä. Isolla puolella vapautui nyt meille paikka, ja sinne halusin vaihtaa ennen kaikkea siksi, että Vakelle on uudessa tallissa saatavilla tarhakaveri sekä hieman pidempi tarhausaika. Tarhakaveriin tutustuminenkin onnistuu turvallisesti, kun molemmat hevoset ovat tällä hetkellä takakengättömiä eivätkä siis ainakaan hokeilla naarmuta toisiaan. Uusi karsina on ainakin minun mielestäni kivempi, sillä Vake näkee sieltä paremmin ulos ja ovessa on myös avattava luukku, josta se voi kurkistella käytävälle. Lisäksi sain käyttöön oikein tilavan varustekaapin, johon niin Vaken kuin omatkin varusteet mahtuvat hulppeasti. Huonolla ilmalla osaa varmasti arvostaa sitäkin, että maneesiin pääsee suoraan sisäkautta tallista. Vähän ikävä tietysti Vaken kannalta muuttaa taas uuteen talliin juuri kun oli ehtinyt kotiutua edelliseen, mutta nyt sentään pihapiiri ja ratsastusalueet pysyivät samoina eikä koko ympäristö mennyt uusiksi. Pidempi ulkoilu hevosseurassa lienee Vakenkin mielestä parannus olosuhteisiin, vaikkei se aikaisemminkaan ole mistään valittanut vaan on vaikuttanut tyytyväiseltä oloonsa.

Lauantai-iltana kävin ratsastamassa Vakella lyhyehkösti maneesissa. Nyt oli jo paljon lauhempi sää, joten enää ei tarvinnut toppavaatteita. Tein ravi- ja laukkaverryttelyn, joiden jälkeen yritin työstää hieman enemmän käyntiä, ja lopuksi tein lävistäjillä hieman siirtymisiä ravista käyntiin sekä muutamat askeleen pidennykset ravissa. Käynnissä touhu meni vähän liikaa jumittamiseksi ja puskemiseksi, mutta käyntiväistöt onnistuivat ihan näppärästi. Käynnissä Vake tosin puree kuolainta etenkin väistöissä selvästi enemmän kuin ravissa. Alku oli tällä kertaa melko kankea, mutta lopuksi Vake oli ravissa ihan hyvä. Siirtymiset ravista käyntiin onnistuivat pehmeästi ja pyöreänä, mutta lähtö takaisin raviin oli vähän hidasta. Lopuksi sain lävistäjillä kasvatettua raviaskeleen pituutta pari milliä hyvän tahdin säilyttäen, joten pienestä takkuilusta huolimatta jäi lopulta hyvä mieli. Istunnan ja käsien kanssa oli kyllä tänään selkeitä ongelmia, joten ei ihme, jos Vakekaan ei ollut aivan parhaimmillaan.

Näppärää perustyöskentelyä esteillä

Tiistaina olimme taas estetunnilla, mutta tällä kertaa hypättiin vain pienempää tunnin kuvauksen ollessa "perustyöskentelyä esteillä". Niinpä korkeudet olivat enimmäkseen tasolla ristikko-60 cm. Tunnin vaikein pala olivat oikeastaan alkuverryttelytehtävät, joihin kuului pienehköjä voltteja laukassa ja vieläpä vasemmassa kierroksessa. Ihan ensin minun piti päästä eroon liiallisesta sisäohjalla kääntämisestä ja saada homma toimimaan paremmin ulkoavuilla. Asiaa auttoi huomattavasti raipan vaihtaminen ulkokäteen, jolloin Vake alkoi automaattisesti kääntyä paremmin ja vähentää ulkolapa edellä puskemista. Laukan pyöriminen volteilla oli kuitenkin aika kyseenalaista.

Alkurääkin jälkeen helpotti, kun seuraava tehtävä oli ylittää suora puomilinja, jonka päätteenä oli minipysty. Suoraan laukatessa elämä oli paljon helpompaa, ja Vake oli nyt mukavalla energialla liikkeellä. Niinpä puomilinja ylittyi oikein sujuvasti ja hyvässä rytmissä molemmista suunnista. Seuraavaksi puomilinjalta jatkettiin toisella pitkällä sivulla olevalle kahden ristikon linjalle, jossa esteiden välinen etäisyys oli viisi laukka-askelta. Vakella tähän askelmäärään piti ratsastaa hieman eteen, mutta vaivattomasti pääsimme riittävään laukkaan ja viiteen askeleeseen. Sujuvaa!

Tunnin tehtäviin kuului myös kaksi lävistäjäestettä, joista toinen oli pysty ja toinen okseri. Ratsastimme tehtäväpätkiä, joihin kuului sekä suorat linjat jumppasarjalla ja viiden laukan linjalla että lävistäjäesteet keskittyen huolelliseen käännöksen ajoitukseen niin, että esteelle lähestyttiin kohtisuorassa. Onnistuin lähestymisissä aika hyvin, mutta oikeasta vasempaan laukkaan hypättävän lävistäjäokserin jälkeen annoin Vaken oikeasta kaarretta liikaa, mikä vaikeutti myös lähestymistä päädystä seuraavalle esteelle. Täytyy siis muistaa jatkaa esteiltä SUORAAN eteenpäin riittävän pitkälle. Lopuksi hyppäsimme vielä pienen pätkän hieman korotetuilla esteillä. Lävistäjäpysty oli meille ehkä 85-90 cm ja okseri noin 75 cm. Sama rentous, sujuvuus ja helppous säilyi myös esteiden noustessa, joten tämäkin pätkä meni tosi näppärästi. Etenkin pystylle lähestyminen onnistui aivan nappiin.

Tunnin tehtävät olivat tukevasti mukavuusalueella, mutta oli toisaalta oikein hyvä, että päästiin hiomaan yksityiskohtia kaikessa rauhassa ilman mitään korkeuden tuomaa lisäpainetta. Niinpä pystyin hyvin keskittymään esimerkiksi hartioiden takana pitämiseen, eikä ratsastukseen tullut minkäänlaista puskemista. Vake oli oikein mukavalla tuulella tänään, rento mutta innokas. Vaikka perjantainkin hyppelyissä sillä oli ihan asiallinen energia, niin nyt meno oli mielestäni vielä terävämpää ja poni oli oikein hyvin pohkeen edessä. Silloin on helppo hypätä, olivat esteet sitten pienempiä tai isompia.

Uudenvuoden menot ja meiningit

Vake nauttimassa auringosta 31.12.

Uudenvuodenaattona oli nollakeli ja aurinko paistoi. Kauniin päivän kunniaksi teimme Vaken kanssa maastolenkin toisen ratsukon seurassa. Edellisillan vesisateen vuoksi keli oli taas monin paikoin pääkallojäätikköä, mutta siitä huolimatta kuljimme alkumatkan tietä pitkin. Takakengättömän Vaken kanssa piti mennä aivan reunassa ja käytännössä puoliksi pientareella, jossa ei ollut niin liukasta. Pienen tiepätkän jälkeen päästiin onneksi poluille, joilla ei ollut jäätä. Kolusimme läpi käytännössä kaikki polut, mitä tallin lähistöltä löytyy, ja vaikka maastot eivät täällä ole millään mittapuulla laajat, niin löytyi sieltä kuitenkin mäkeä kiivettäväksi ylös ja alas ja poluilla tuli hevosille ihan hyvää pientä jumppaa. Vake kulki ensin kaverin perässä, mutta lopuksi menimme myös edeltä. Lenkki sujui oikein leppoisasti ja mukavasti kaikin puolin.

Uudenvuodenpäivänä menin tallille aamupäivästä. Vake-raukka oli ilmeisesti pelännyt pauketta uudenvuodenyönä, sillä se oli selvästi normaalia valppaammassa mielentilassa. Karsinassa se vaikutti normaaliin olemukseensa verrattuna hötkyltä, ja ulkona se oli hieman jännittynyt ja varautunut. Tällaista Vakea ei Kuopiossa ole vielä nähty, eli kyllä sen mielenrauha oli nyt järkkynyt. Lähdimme kuitenkin taas aluksi pienelle kävelylenkille metsäpoluille. Heppakaveria ei tällä kertaa ollut mukana, mutta Aleksei oli lenkillä jalan ja meni edeltä, mikä antaa Vakelle myös turvallisuudentunnetta. Ensimmäisen vartin ajan Vake oli tosiaan selvästi huolestuneen oloinen, ja se käveli eteenpäin aivan poikkeuksellisen reipasta vauhtia. Pikkuhiljaa poni alkoi rentoutua, ja lopullisesti se rentoutui kun menimme tuttuun ja turvalliseen maneesiin. Maneesissa tuli sitten työskenneltyä ravissa ja laukassa lähes tunti. Aluksi Vaken keskittyminen vaikutti vähän huonolta, mutta pikkuhiljaa päästiin paremmin töiden makuun, ja ravissa tuli ihan asiallisiakin hetkiä. Laukassa Vake sitten pukitteli pienesti, kun yritin patistella takajalkoja töihin. Aleksei kuvasi muutaman videopätkän, ja omasta mielestäni näyttää siltä, kuin Vake ravaisi takaosastaan vähän aiempaa paremmin. Jotain positiivista kehitystä liikkumisessa on siis ehkä tapahtunut, niin kuin opekin viimeksi totesi.

Epäluuloinen Vake kävelyllä 1.1.

Maanantai-iltana 2.1. menimme maneesissa, suurimman osan ajasta aivan omassa rauhassa. Otin päivän agendaksi istuntaan keskittymisen, sillä itsenäisesti ratsastaessa istunta jää yleensä aivan liian vähälle huomiolle. Erityisesti keskityin nyt pitämään kyynärkulman, hartiat takana ja kädet kannettuna. Kyllähän minä sen itsekin huomaan, kuinka olen aina automaattisesti lykkäämässä käsiä suoraksi eteen ja sen myötä romahtaa koko ratsukko etupainoiseksi. Kädet kuriin laittamalla Vake ehkä olikin vähän ryhdikkäämpi. Toisaalta kokeilin myös pidemmällä ohjalla eteen-alas-muodossa ratsastamista pystyssä istuen ja kädet kannettuna säilyttäen. Hassultahan se tuntuu mennä niin pitkällä ohjalla, kuin mitä käsien oikealla paikalla ja kyynärpäistä koukistettuna vaatii, mutta kyllä siitä kädet suorana ratsastelusta vaan on päästävä eroon, jos tuntumaa haluaa parantaa. Istunnan aktiivinen parantaminen voisi olla vaikka ihan uudenvuoden lupaus.

Vake oli muuten vielä maanantainakin epänormaalin huolestunut ja jännittynyt. Etenkin kavereiden poistuessa maneesista Vake valpastui ja suorastaan vähän tuijotteli toista päätyä. Toisaalta tässä mielentilassa sen liikkumiseen tuli pientä lisäsähköä, joka toi koko poniin ryhtiä ja energiaa. Pyrin sitten ratsastamaan Vakea mahdollisimman rennoksi (samalla kuitenkin välttäen ohjien heittämistä kokonaan pois tuntumalta), ja itse asiassa ravissa tuli jossain vaiheessa tosi näppärän oloista menoa, kun Vake alkoi suunnata jännitysenergiaansa ryhdikkääseen työskentelyyn. Tyhjässä maneesissa kelpasi myös puhua ja hymistä rauhoittavasti, mikä auttoi itseäni pysymään rentona ja tyynenä ja ehkä rentoutti Vakeakin. Syytän vielä maanantainkin oudosta huolestuneisuudesta uudenvuoden rakettien aiheuttamaa järkytystä. Täällä pauketta onkin varmasti kuulunut paljon enemmän kuin maaseudulla, missä Vake aikaisemmin asui.