Ulkomaanvalmentajan opissa

Tiistaina olimme ensimmäistä kertaa Benny Vandervaerenin estevalmennuksessa. Varmistelin meidän omalta opelta monta kertaa, että kai sinne valmennukseen kelpaa myös tämän tason ratsukot, ja vastaus oli, että sinne vaan. Uutta valmennuksessa minulle oli myös se, että opetuskielenä oli englanti. Englanti ei minulle ole ongelma, mutta olipahan kuitenkin ensimmäinen kerta, kun sain ratsastuksenopetusta muulla kuin suomen kielellä. Joissain kohdissa ehkä reagoinkin kesken suorituksen annettuihin ohjeisiin hieman pidemmillä piuhoilla kuin tuttuihin suomenkielisiin "käskyihin".

Tunnilla oli kolme ratsukkoa, ja aloitimme pidemmän puoleisella sileän verryttelyllä. Menimme pääty-ympyrällä ravia ja laukkaa, ja varsinkin laukkaa työstettiin niin pitkään, että pelkäsin Vaken menettävän kaiken puhtinsa jo alkuverryttelyssä. Vakella ei nyt ollutkaan mikään paras päivä, vaan se oli kyntöjuhtamoodissa eli varsin tönkkö ja etupainoinen. Vasen kierros oli hankala, oltiin jotenkin mutkalla jopa ravissa. Oikeassa kierroksessa sen sijaan poni tuntui suoremmalta, ja meno oli sujuvampaa. Saamani ohjeet olivat niitä vanhoja tuttuja perusasioiden korjauksia, eli olkapäät taakse, kyynärkulma ja ei eteen kellahdusta ponin pyöristyessä. Valmentaja myös muistutteli myötäämään ohjasta palkinnoksi oikealla hetkellä, ja tuntuman keveys oli tavoitteena samalla kun hevosten haluttiin venyttävän eteen ja alas. Jonkin verran tehtiin myös temponvaihteluita, eli "kokoamista" ja eteenratsastusta, tosin aika tasapaksua se meillä oli ja laukassa varsinkaan ei energia säilynyt hitaammassa vauhdissa.

Alkuverryttely oli tosiaan aika raskassoutuinen, mutta onneksi Vake alkoi herätä kun tuli vihdoin hyppäämisen vuoro. Ei se sentään ollut uuvahtanut vielä verryttelylaukoista, vaan puhtia riitti tunnin loppuun asti. Ehkä pidemmät alkulaukat olivat pikemminkin saaneet laukkaa auki, ja oikein hyvä energia Vakella lopulta olikin. Verryttelyhyppyinä otettiin oikeasta ja vasemmasta laukasta yksittäiset esteet, joille lähestyminen tuli pitkän sivun suuntaisella linjalla melko lähellä pituushalkaisijaa. Tässäkin tuli ilmi niitä vanhoja tuttuja juttuja, eli suurin ongelmamme oli esteen jälkeinen puskeutuminen sisälle kaarteeseen ennen päätyä. Tänään myös taipumukseni kiertyä vasemmalle suuntautuvissa hypyissä vasemmalle ylikorostui, mikä johtui ehkä siitä, että vasen jalustin oli hieman lyhyempi hihnojen ollessa epäsymmetrisesti venyneet (vaihdoin niiden puolia juuri viime viikolla, eli aikaisemmin oikea jalustin oli se aavistuksen lyhyempi ja tämä näköjään sopi minulle paremmin).

Seuraavaksi menimmekin sitten viiden laukan suoraa linjaa sekä ravista lähestyttävää jumppasarjaa, ja näiden sekä radan poikki hypättävän pystyn erilaisista yhdistelmistä tunnin loput tehtävät sitten koostuivatkin. Viiden laukan väli oli Vakelle hieman pitkä, eli se sai posottaa ihan reippaasti eteen. Jumppasarjalla oli yhden laukan välit, ja etukäteen vähän jännitin Vaken venymistä näihin ravilähestymisestä. Huoli oli turha, sillä ponilla oli nyt oikein hyvä imu ja se lähti jumppasarjalle kuin hauki rannasta. Pikemminkin ongelmaksi tuli välien ahtaus sarjan loppupäässä, eli en saanut hyökätä liikaa eteen vaan minun piti pysyä sarjalla pystymmässä. Sama ohje koski kyllä muitakin esteitä, sillä tänään minulla olikin taas vaihteeksi hartiat edellä sukeltamisen päivä, ja tunnin käytetyin fraasi kohdallani taisikin olla "shoulders back".

Oikean laukan kaarre päädystä suoralle linjalle ei tänään ollut paha nakki, vaan pikemminkin kaarre vasemmalle oli vaikeampi. Este tuli päädystä vastaan hyvin nopeasti, ja liian jyrkkää kulmaa ei käännökseen voinut ratsastaa, mutta silti olisi esteelle pitänyt osua suorassa ja pahemmin oikaisematta. Tyypillisesti jäimme linjan aloittavalla pystyllä kauas, mutta Vake ei tänään mitään töpöaskeleita harkinnut vaan sillä oli meininkinä venyttää hyppyihin kaukaakin. Hypyn lähtiessä kaukaa tuli laskeutuminen sen verran lähelle estettä, että etäisyydessä olikin taas vähän enemmän kurottavaa ja sain ratsastaa linjalla kunnolla eteen. Jos en tätä tehnyt, niin jäätiin okserilta aika kauas. Näillä korkeuksilla (70-80 cm) Vake sen selvitti, mutta kerran tuli takapuomi mukaan.




Tunti ei sisältänyt sinällään mitään uutta, sillä korjattavat asiat meillä ovat niissä aivan perustason jutuissa: olkapäät taakse ja oikomiset pois. Vakeen olin kyllä tänään oikein tyytyväinen, kun sillä oli niin kivasti energiaa ja ajatus koko ajan eteenpäin. Laukka oli rennon reipasta, eikä meno sitten tuntunut enää raskaalta kun päästiin hyppyhommiin ja poni syttyi kunnolla. Joskus muinoin olisi ravilähestyminen jumppasarjalle voinut olla meille tekemätön paikka, mutta helpostihan sekin tosiaan menee silloin kun Vake todella pyrkii itse eteen. Bennyn opetuksessa jatketaankin sitten ensi viikolla!

Videoista kiitos Nooralle.